Ruotsin aikakauslehtien verkkopalveluissa hyödynnetään heikosti verkon uusia mahdollisuuksia verrattuna vastaaviin amerikkalaispalveluihin kirjoittaa Olle Lidbom. Vain 13 prosenttia ruotsalaisista aikakauslehdistä ylläpitää blogia ja vaivaiset viisi prosenttia tarjoaa RSS-syötteitä. Vain keskustelupalstat ovat yleistyneet ja niitä tarjoaa 36 prosenttia aikakauslehdistä.
Tilanne ei taida olla juuri parempi Suomessa. Aikakauslehtien ongelmana on se, että verkkopalvelun pelätään kannibalisoivan painettua lehteä. Miksi tilata painettu lehti jos sisällön saa ilmaiseksi netistä? Tätä kysymystä on pohdittu jo vuosia. Verkkopalveluiden kävijämäärät ovat usein niin pieniä, että niitä on vaikea kaupallistaa. Kun lähes koko liikevaihto tulee yhä painetusta lehdestä, niin on vaikea lähteä kyseenalaistamaan jo kymmeniä vuosia toiminutta liiketoimintamallia.
Erikoistuneet aikakauslehdet ovat perinteisesti koonnet yhteen lukijoita, joita yhdistää jokin asia, esimerkiksi harrastus. Lehdet ovat kuitenkin menettämässä tämän roolin ja yhteisöllisyys on siirtynyt nettiin. Erikoistuneet pienen kohderyhmän verkkoyhteisöt ovat keskustelupalstojen ja blogien avulla yhä enemmän saaneet yhteisöjä yhteen kokoavan roolin. Verkkoyhteisöissä lukijat ja käyttäjät voivat kohdata toisensa suoraan ja yhteisöllisyydestä tulee paljon lehteä intensiivisempi kokemus.
Suomalaisten aikakauslehtien on korkea aika tehdä asialle jotain. Useimmissa mediataloissa mietitään varmaan kovasti verkkostrategiaa ja internetin suhdetta painettuun mediaan. Varmaa on se, että jos aikakauslehdet eivät aktivoidu netissä, niin erikoistuneet verkkoyhteisöt vievät lehtien kohdeyleisön ja mainosrahat netissä.
