Nicklas Koski    Etusivu

Liitteet

Liite 1. Suunnitelma aiheesta ja työnjaosta

Päivitetty 10.11.1998

Lopputyö: verkkoreportaasi
Reportaasi verkossa - tarinoita tehtaasta

AIHE JA TYÖNJAKO
- Reportaasin aiheena vanhat, purku-uhan alla olevat tehdasrakennukset ja niissä työskentelevät tai harrastavat ihmiset. Ketä näissä ”hylätyissä” tehtaissa toimivat ihmiset ovat, miksi he haluavat olla juuri näissä rakennuksissa? Mitä he siellä tekevät?

Jos ja kun rakennus keikkuu purettavien listalla, mitä ihmiset ovat tehneet rakennuksen pelastamiseksi? Mitä he aikovat tehdä, jos rakennus hävitetään?

- Kohteina Tampereella Matti-Trikoo ja Pyynikin tehdaskiinteistö, Jyväskylässä Lutakko ja Turussa Manilla. Paikkojen valinnassa tarkoituksena ei ole niinkään esitellä tiettyjä tehdasrakennuksia kuin yrittää saada nämä paikat edustamaan kaikkia Suomen vanhoja, ränsistyviä tehtaita.Tavoitteena on löytää tehtaista hyvin erilaisia ihmisiä. Matti-Trikoossa toimii antiikkikauppa, Pyynikillä on erilaista harrastustoimintaa, Lutakossa glamrockbändi.

- Aihe on yhteiskunnallinen ja journalistinen (pitäisikö vanhoja rakennuksia säilyttää), mutta sitä lähestytään ja käsitellään ihmisten, tunteiden, pienten yksityiskohtien kautta:

-Rakennukset: Mikä on niiden menneisyys, mitä ne ovat nyt, mitä ne voisivat tulevaisuudessa olla? (esineitä, niiden historiaa, ääniä...)

-Ihmiset: Ketä, mitä tekevät, mitä rakennus heille merkitsee? (ajatuksia, jopa yksittäisiä sanoja...)

Toteutus ja työnjako
Reportaasi koostuu liikkuvasta kuvasta, äänistä, valokuvista, tekstistä. Osa teksteistä voi olla puhetta ja liikkuva kuva videolta otetuista yksittäisistä ruuduista koostettua animaatiota. Käytettävissä on digivideokamera, jonka tallentaman äänen taso riittää käyttöömme mainiosti.

Nicklas Koski: Flash-tekniikka, reportaasin kokoaminen
Anni Kämäräinen: Tekstit, haastattelut, käsikirjoitus
Suvi Vesalainen: Video, ääni, käsikirjoitus
Heini Kettunen: Ääni
Yhteistä: Valokuvat (Kai Sinervo auttaa tarvittaessa),
reportaasin muoto

Liite 2. Ideoita verkkoreportaasin rakenteeseen

Päivitetty 10.11.1998

Lopputyö: verkkoreportaasi
Reportaasi verkossa - tarinoita tehtaasta

IDEOITA
Kuvituskuviksi valokuvia purkutyömaalta, samaten ääniefektejä. Paikaksi kelvannee Hatanpään viljasiilot, jossa koneita jyllää varmasti tarpeeksi. Anni kuvaa, koska asuu lähellä. Lähikuvia koneista ja kivikasoista jne. Heini hankkii koneiden ääntä jne.

Muoto
Kuinka paljon lukija voi jutun etenemiseen vaikuttaa? Ei täysin lineaarista hommaa. Teos jaettu kohtauksiin joiden välillä voi vapaasti navigoida. Kukin kohtaus on puolestaan lineaarinen. Tällä tavalla teoksen yksittäisiä osia voi katsella yhä uudestaan ja ne voi katsoa haluamassaan järjestyksessä (vrt. Berlin S+U).

Rakenne
Alussa eri paikat kootaan yhdeksi tehtaaksi, toinen nurkka Manillasta, toinen Pyynikiltä, yläkerta Lutakosta jne. Myös sisätiloista kollaasi - salakäytäviä, portaikkoja, aula Pyynikiltä jne.

Henkilöt asustavat kukin omassa tilassaan kuvitellussa tehtaassa. Reportaasi jaetaan henkilöiden mukaan, siis esim. kuuteen osaan. Lopussa tehdas hajoaa todellisiksi paikoiksi ja paikantuu eri paikkakunnille, samalla kerrotaan, mitä kullekin rakennukselle on konkreettisesti tapahtumassa.

Koska alun tehdas edustaa kaikkia Suomen vanhoja tehtaita, esitellään jutun lomassa yleistä tietoa vanhoista tehtaista. Ovatko ne arvokkaita? Miksi? Mikä niiden kohtalo on? Onko laajoja suojeluhankkeita jne.

Joka paikasta muutama lähikuvavideo, vaikka ompelukoneen neula joka liikkuu. Kaikki videot ovat äänettömiä. Ääni liitetään Shockwave-tiedostoon. Videopätkät voivat olla osa isompaa kuvakollaasia, jossa stillkuvat ja viedokuvat ovat tasa-arvoisia.

Kansi
Kannessa esitellään lyhyesti mistä on kyse, kuin tv-ohjelmatiedoissa. Projektille on varattu sivulla tietty jo kannessa ennaltamääritelty pinta-ala. Kooltaan tila pysyy samana kautta koko esityksen.

Ajatuksia
Mitä journalismia tämä runomuotoinen kiteytys on? Kiteytysjournalismia? Entä miten kuvakollaasit soveltuvat journalismiin?

Liite 3. Tekstin ensimmäinen versio

Päivitetty 24.11.1998
Lopputyö: verkkoreportaasi
Reportaasi verkossa - tarinoita tehtaasta

ENSIMMÄINEN TEKSTI

Tehtaan koneet pysähtyivät jo kauan sitten.
Työläisilleen se on vain muisto ja omistajilleen tarpeetonta tuhlausta.
Aika rumakin se on, mutta sitkeästi elossa.

TEHTAUS

On vaikeaa arvioida, paljonko vanhoja tehtaita on
jäljellä.

1. Mikä on tehdas?

Jos jokainen puinen verstas lasketaan tehtaaksi, on purkuprosentti suuri. Tiili sen sijaan on hyvin sitkeää. Perinteisiä punatiilisiä teollisuusrakennuksia on purettu suhteessa selvästi vähemmän kuin esimerkiksi vanhoja asuintaloja.

Tehdas:

2. Mikä on vanhaa?

Teollisuuslaitoksen ikää on hankala määritellä, sillä toinen nurkka on usein vanhempi kuin toinen. Tehtaisiin on aina rakennettu uusia osia ja entisiä korjailtu tarpeen mukaan.

Nykypäivään on säilynyt pari sataa tehdasta, joissa on osia viime vuosisadalta.

Keskikaupunkien vanhojen tehtaiden käytöstä tuli ongelma kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tehtaat tuottivat tavaraa täydellä teholla, kunnes rakennemuutos alkoi lähettää väkeä Ruotsiin ja siirtää teollisuutta kaupunkien laitamille tai ulkomaille.

Punainen tiili kesti rakennemuutoksen ja 80-luvun. Vaikka kaupunkien arvokkaille paikoille on ahkerasti kaavailtu asuntoja ja toimistoja, suurin osa vanhoista tehtaista on edelleen olemassa. Ainakin jossakin muodossa.

Virallisesti tyhjillään tehtaista on vain muutama, suurempi määrä hukataan epämääräiseen varastointiin. Iso paja saattaa palvella asuntovaunujen talvitallina.

Museoviraston mukaan tehtaiden parasta uusiokäyttöä olisi pienteollisuus.

Tehtaan arvoa mitattaessa ikä ei välttämättä merkitse mitään. 1940-luvulla valmistunut Sunilan tehdasalue on suojeluluokituksen kärkipäässä. Rakennukset on suunnitellut Alvar Aalto.

Vanhat tehtaat ovat harvoin arkkitehtuurin kauneimpia kukkasia. Maisemallinen merkitys, kuuluminen kaupunkikuvaan on tärkeämpää.

Joskus ne ovat yksinkertaisesti hirvittävän rumia, eivätkä edes sovi muuttuneeseen ympäristöönsä.

Rumuus:

Kauneus:

Tehtaus:

Historiallisesti tehtaat ovat arvokkaita.

Maailman perintökohteeksi valitut Verlan tehtaat Kymenlaaksossa ovat hyvässä seurassa kreikkalaisten temppeleiden kanssa. Teollisuusrakennuksilla on virallisesti tunnustettua, kansainvälistä
kulttuurihistoriallista arvoa.

Kaikkein arvokkaimipia tehtaat kuitenkin ovat ihmisille, joille ne eivät merkitse pelkkää historiaa.

PANNUHUONE

KELLO

Kello polttimohallin seinällä näyttää aina samaa
aikaa.

Talonmies Benny Gustafsson pysäytti kellon elokuun 11. päivänä kuusi vuotta sitten, kun tehtaan tuotanto lakkasi. Hän sanoo muistavansa päivän kai ikuisesti. Työpöydät papereineen, koneet, kaikki oli entisellään. Vain ihmiset ja äänet olivat kadonneet.

Vaikka Gustafsson on säilyttänyt kaikki tehtaan lopettamisesta kertovat lehtileikkeet, hän ei halua vaalia tehdas keskellä kaupunkia -nostalgiaa. Aika kulkee eteenpäin, hän sanoo.

Gustafsson on edelleen tehtaan talonmies. Kun murtovarkaat rikkoivat konttorirakennuksessa vaatesuunnittelijan työhuoneen oven, hän etsi tilalle samanlaisen. Patinoituneen puuoven, ei uutta sileää.

MUOTINÄYTÖS

Teollisen glamourin tapahtuma alkaa kuparisista olutsammioista.

(Amiraali. Tilavuus n litraa... (kuva suurimmasta pannusta ja tiedot siitä))

Luukuista humahtaa valoa ja kaksi mallia kiipeää ylväästi esiin. He tuijottavat yleisön päiden yli rävähtämättä, mutta jännitys näkyy hengityksestä.

Välillä mallit seisahtuvat kymmenen sentin päähän yleisöstä. Yleisö-parka yrittää olla katsomatta heitä silmiin.

Kun polkkatukkainen poika astuu näyttämölle toisen kerran, hänen oikeaan etusormeensa on ilmestynyt tuppo sideharsoa.

Asuste.

Tai ehkä tapaturma pukuhuoneessa - hänen varpaassaan on veriviiruja.

Näytös onnistuu. Mallit, vaatteiden suunnittelija Sanna Setälä, kampaajat ja meikkaajat halaavat toisiaan. Sanna heiluttelee ruusuaan, häntä näyttää itkettävän.

KONTTORI

”Jää helposti mieletön haikeus”, vaatesuunnittelija Sanna Setälä sanoo.

”Mulla ei ollut aikaa luonnolliselle työstä johtuvalle krapulalle, joten maanantaina piti oikein löytää aihetta itkeä. Niskat menivät jumiin ja nyt pää kääntyy ehkä kolmekymmentä astetta.”

Sanna istuu konttorin suuren pöydän ääressä ja piirtää mustalla tussilla vaatteita. Yksinkertaisia viivoja, polvihousuja, suuret napit. Silitysrauta tuhisee takana.

”Usein ajattelen, että joku on joskus istunut tämän saman pöydän takana ja ojennellut palkkapusseja. Ja nyt minä väännän tässä lumppuja.”

TYYPPI 061198 oli Sannan ensimmäinen oma näytös. Hän ei olisi koskaan järjestänyt sitä ilman tehtaan sammiotilaa. Mallisto ei ole suoraan tilan puvustamista, mutta melkein kuitenkin.

Hän sai mukaan haluamansa bändin ja bongaili malleja Stockmannin lehtiosastolta. Näytöstä edeltävänä yönä hän valvoi, ompeli neppareita ja ajatteli, että on aivan sama, onnistuuko näytös.

””Pojat kävivät yöllä maskeeraajan luona hädissään, että saataisko me jotain näihin finneihin. Aika hyvin tyypeiltä, jotka on noin vain yhtäkkiä pyydetty muotinäytökseen. Ihania ihmisiä.”

”Kaikilla piti hyvin pokka, vaikka yleisöä oli viiden ihmisen sijasta kaksisataa.”

Tehdasta ei ole suunniteltu koristeeksi.

”Täällä on niin paljon asioita, joita ei ole tehty varta vasten kauniiksi. Ne on rakennettu käytännön työtä varten suurella rakkaudella.”

keskenkeskeneräinen

KONTTORI

KAMPAAMO

”Millaisia haaveita sulla on?”

”Haluaisitko jotain pörröisempää?”

Asiakas siristelee itseään kultakehyksisestä peilistä ja selittää toiveitaan. Siistiä, ei kovin lyhyttä. Saa siitä kuitenkin vähän ottaa, niskasta, ehkä. Hän aikoo luultavasti kasvattaa hiuksiaan.

Hiusmuotoilija Kristiina Kaukinen ymmärtää heti ja käy työhön. Hän leikkasi hiuksia ensimmäisen kerran viisivuotiaana, äidin oppien mukaan.

Hän pitää eniten täydellisen ylikasvaneista hiuksista, sillä niille voi tehdä kokonaan uuden muodon. ”Kaikista hiuksista saa aikaan mitä vain, mutta muuttuminen ei ole itsetarkoitus. Tärkeintä on, että asiakas pärjää päänsä kanssa kotioloissa.”

Tyyppi-vaatteet tarvitsivat selkeitä leikkauksia, eivät fantasiakampauksia.

Muotinäytöksen teko oli vuorovaikutusta. Kristiina ja Sanna miettivät alusta alkaen yhdessä, mitä vaatteet ovat ja millaiset hiukset niihin sopivat. Tilan ansiosta he näkivät koko ajan toistensa työn.

Samanlaista yhteistyötä tekivät 1960-luvulla Vidal Sassoon ja Mary Quant.

HALLI

Valokuvaaja selvittelee verkkojaan.

”Oli yhdessä kuvauksessa rekvisiittana”, Esa Viitaniemi selittää. ”Omia kuvia tyttöystävästä.”

Hän kertoo löytäneensä takkuisen, ikivanhalta näyttävän verkkonsa roskiksesta tehtaan läheltä. ”Yksi ruotsinkielinen merimiespappa on kuulemma delannut, ehkä tämä on siltä peräisin.”

Viitaniemi on vuokrannut hallin yhdessä tekstiilipainaja Henri Räsäsen kanssa. Painolaite, kuivaaja ja väripurnukat vievät yhden nurkan, studiokankaat ja lamput toisen. Nahkasohva, nojatuolit ja kahvipöytä voisivat jäädä paikalleen sermin taakse ja silti tilaa olisi kolmannellekin. Tekstiilipainaja ja valokuvaaja suunnittelevatkin ottavansa vielä alivuokralaisen, erään tutun korusepän.

Kun miehet tulivat halliin heinäkuussa, siellä ei ollut yhtään pistorasiaa. Nyt he ovat ehtineet rakentaa myös vesipisteitä ja maalata seiniä. Vähän keskeneräistä, mutta toimii hyvin.

Räsänen sekoittaa bodariseuran verkkareiden tekstin värit sormituntumalla.

”Ei painaminen ole hauskaa. Tuhanteen paitaan joku logo, ei se ole mielenkiintoista. Suunnittelu on mielenkiintoista.”

Räsäsen mukaan maanantait eivät ole yhtään helpompia kuin ennen, vaikka nyt hänellä on oma yritys, oma työtila ja kivat näköalat joelle.

Tai ehkä sittenkin. Aamulla voi keittää ensin kahvia, lukea lehteä sohvalla ja suunnitella maanantaitaan rauhassa.

Naisten kuntovitonen olisi aika hyvä tilaus.

MEHUSTAMO

Mehustamossa on hiljaista.

Sinivihreitä luita ja ytimiä maalaavan taiteilijan taulut nojaavat lattialla toisiinsa. Kengät ja työtakit odottavat oven pielessä.

Arkkitehtiopiskelija Susanna Virta, taiteilijat ja teollinen muotoilija pitivät Mehustamollaan kerran avoimet ovet. Kiinnostuneimpia vieraita olivat entiset työntekijät. Eräskin kertoi kävelevänsä joka päivä tehtaan ohi, muttei ollut aavistanutkaan, mitä siellä nykyisin tapahtuu.

(Tähän voisi saknnata Susannan etc. löytämän mehustusohjepaperin.)

Susanna rapistaa nurkkauksessaan ohuita luonnospapereita. Seinällä on satellittikuva New Yorkista. Diplomityö East Riverin alueesta olisi vähitellen saatava valmiiksi.

Susanna on ottanut huolekseen myös tehtaan suojelun. Uuteen asemakaavaan pitäisi vaikuttaa nyt, kun se ei ole vielä valmis.

”Tuntuu, että tämä on minun tehtäväni. En tosin edes tiedä, olenko täällä sitten parin vuoden kuluttua. Tulevaisuus on yhtä avoin kuin talollakin.”

Jääkaapin oveen on teipattu valokuvasarja kattopömpeleiden siirrosta. Kukaan ei tiedä, mitä ne oikeastaan olivat, mutta Venäjälle ne kuulemma myytiin.

Susanna on soitellut päättäjille ja lähettänyt tehtaan omistajalle suunnitelmansa alueen rakentamisesta. Puheluihin vastaa yleensä henkilö, jolle asia ei varsinaisesti kuulu, eikä omistaja ole vielä kertonut mielipidettään Susannan ehdotuksesta. Kaavasta päätetään luultavasti muutaman viikon kuluessa.

”Parasta olisi, jos tehtaalle ei tehtäisi juuri mitään. Ei vanhan tarvitse tulla uuden veroiseksi.”

Omistaja haluaisi kiinteistöstä tietenkin parempaa vuokraa, mutta nyt tilat ovat siinä kunnossa, ettei suuria summia voi pyytää.

”Edustavaa toimistoa tästä ei nyt saa, mutta on ihmisiä, jotka tyytyvät tähän mielellään.”

Susanna osoittaa ikkunaa. ”Puitteet vinossa ja lasi säröillä. Kyllä siitä enemmän saa inspiraatiota kuin jos kaikki olisi viivasuoraa.”

Tehtaassa ei tarvitse pelätä sotkevansa.

Liite 4. Suunnitelma verkkoreportaasin päähenkilöistä

Päivitetty 24.11.1998
Lopputyö: verkkoreportaasi
Reportaasi verkossa - tarinoita tehtaasta

IHMISET

Reportaasin päähenkilöt

-Manne, Paraxism-bändin laulaja (Sijaitsee oikeasti Lutakossa, meidän tehtaassamme Huoneessa) Mannen alahenkilöitä, viitauksia ovat muut bändin
jäsenet sekä taiteilijat.

-Sanna, vaatesuunnittelija (Pyynikin Panimo, Aula, Sammio) Viittauksia tehtaan suojeluhanketta vetävään Susannaan, kampaaja Kristiinaan ja leipomoon.

-Henkka, tekstiilipainaja (Manilla, Halli) Viittauksia työhuonekämppikseen, valokuvaaja Esaan.

Viittauksia siis

-Bändi
-Susanna
-Kristiina
-Esa

-Taiteilijat (Puolikuvitteellisia, edustavat vanhojen coolien työtilojen pakollisia taiteilijoita Työskentelevät ateljeessaan vintillä, heitä ei päästetä ääneen ollenkaan.)

”Kertoja”

-Talonmies (Kuvitteellinen henkilö, virtuaalitodellisuuden enkeli)

Talonmies kertoo faktat. Hän juttelee ne, eli tekstin muoto on puhekielistä tajunnanvirtaa, asiat täyttä asiaa. Puhuu vähän kuvitteellisen tehtaan historiasta (sekoitus kolmen kohteemme historiaa) ja enemmän yleistä tietoa vanhoista tehtaista (tiedot peräisin museoviraston tutkijalta Erkki Häröltä sekä erilaisista rakennusperinnekirjoista ja -artikkeleista.)

Talonmies esiintyy ensimmäisen kerran heti kannen jälkeen. Hän johdattaa aiheeseen hieman kannen tekstiä syvemmälle sekä maalaa pientä yleistä uhkakuvaa.

Myöhemmin hän ilmestyy aina sopivissa kohdissa tietyn äänen kera (kohtia harkittava). Hänet tunnistaa äänestä (lakaisu, avainten helinä, portaissa kävely) ja puhekielisestä tekstistä. Ei varsinaista hahmoa. Talonmiehen tekstin taustalla välitilakuvia, ei ihmisiä. (Esimerkiksi Panimon kellaria, portaita, käytävää jne.)

Talonmieskohtaus: Annin kello panimossa. Ensin yleisnäkymä peltiseinästä, jonka jälkeen zoomataan rajattuun lähikelloon.

Liite 5. Tekstin toinen versio

Päivitetty 14.12.1998
Lopputyö: verkkoreportaasi
Reportaasi verkossa - tarinoita tehtaasta

TOINEN TEKSTI

RAKENNE

Kansi
Alkukohtaus
Sammio

Aula Huone Halli

Talonmies

Manilla Pyynikki Lutakko

Lopussa suojelusta

TARINOITA TEHTAASTA

Tehtaan koneet pysähtyivät.

ALKUKOHTAUS

On erittäin todennäköistä, että tehdas olisi jotenkin käynyt ilman minuakin, sillä kukaan ei ole korvaamaton. Minä siis en ollut millään tavoin tärkeä tehtaalle. Mutta tehdas oli minulle. Tehdas ylipäänsä.

Väinö Linna
(Yhdyslanka-lehti 1961, kirjassa Me Finlaysonilaiset)

Humanistisen maantieteen mukaan paikka syntyy ihmisen kokemuksista, tunteista ja tulkinnoista. Paikalla on oma olemuksensa, joka tekee siitä ainutlaatuisen verrattuna kaikkiin muihin tiloihin.

Kun ihminen tuntee kuuluvansa tiettyyn paikkaan, siitä tulee osa häntä itseään. Toisaalta paikkaa ei ole edes olemassa ihmisen ulkopuolella.

Paikka = eletty sijainti

(Talonmies) tää tehdas on vanha. on tietysti vaikee sanoo täsmälleen kuinka vanha, kun toinen nurkka on vanhempi kuin toinen. niin näissä on yleensä, aina on rakennettu ja korjailtu tarpeen mukaan

tehtaan tuotanto loppu kakstoista vuotta sitten, mutta vielähän nuo talonmiestä tarvii. enpä tiedä kuinka kauan

tää on siinä mielessä hyvässä asemassa, että täällä ei oo paljo tyhjillään. mitä täällä onkaan, no aulassa on vaatesuunnittelija Sanna. sillä oli äskettäin muotinäytös

SAMMIO

Kun hän avaa konepajan oven, katsovat äänettömät koneet häntä joka taholta: sorvit, porauskoneet, höylät ja jyrsinkoneet. Ne ikäänkuin tervehtivät, nyökkäävät päätään.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Keittohuone
kapasiteetti 450 000 pll/vrk
mallasmäärä/keitto 4 200 kg eli 2 ha ohraa
keittoja 6 vuorokaudessa, yhden keiton kesto 10
tuntia

(Sannan ääni)..”Esimerkiks tuolla sammiotilassa on hanoja, pieniä nippeleitä ja
nappeleita...kauneus tulee just siitä, että kaikki on tehty toimiviks ja vaan oikeestaan sitä varten mut ne on oikeessa suhteessa kaikkeen muuhun täällä että ne toimii ja näyttää hyvälle.”

Teollisen glamourin tapahtuma alkaa kuparisista sammioista.

Sammioiden luukuista humahtaa valoa ja kaksi mallia kiipeää esiin. He tuijottavat yleisön päiden yli rävähtämättä, mutta jännitys näkyy hengityksestä.

Mallit seisahtuvat kymmenen sentin päähän yleisöstä. Yleisö-parka yrittää olla katsomatta heitä silmiin.

Kun polkkatukkainen poika astuu näyttämölle toisen kerran, hänen oikeaan etusormeensa on ilmestynyt tuppo sideharsoa.

Asuste.

Tai ehkä tapaturma pukuhuoneessa - hänen varpaassaan on veriviiruja.

Yks Alavan Hilja, kun ei niitä koneita olis saanu käydessä putsata, niin hän putsas ja hänen jäi kätensä sinne ja meni kaikki sormet paitsi peukalo jäi. Se oli niin etevä, että hän pysty oleen koneella sen jälkeen vaikka kaikki sormet meni.

Aili Lindevall
(Me Finlaysonilaiset)

Kello sammiotilan seinällä näyttää aina samaa aikaa.

(Talonmies) mää pysäytin kellon elokuun yhdentenätoista päivänä, kun tehdas lopettettiin. muistan sen päivän varmaan ikuisesti. työpöydät, paperit, koneet, kaikki oli entisellään. vain ihmiset ja äänet oli kadonneet

mulla on kaikki lehtileikkeet tallella. mut en mää mitään nostalgiaa halua vaalia, aika kulkee eteenpäin

Teollinen kaupunki tehtaineen syntyi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Teollistuminen oli yksi suurimpia käännekohtia sosiaalisten suhteiden ja kaupunkien kehityksen historiassa.

Modernin ajattelun peruskäsityksiä olivat rationaalisuus, massatuotanto, yhtenäisyys, taloudellinen ja tekninen edistys.

AULA

Ja se oli se tehtaan pilli, se aina määräs tunnit ja ajat...Siihen sitte vähitellen kasvo ittekin virran mukkaan. Se oli niin luannollista, ettei muuta mahdollisuutta ollu. Ainakaan meillä. Siihen oli oikeestaan syntyny...Se oli elämän päätavote, että tehtaasee. Äirin mukaan tehras oli paras paikka nuorelle tytölle.

Hellä Andelin
(Me Finlaysonilaiset)

Sanna istuu studiossaan suuren kirjoituspöydän ääressä ja piirtää mustalla tussilla vaatteita. Yksinkertaisia viivoja, polvihousuja, suuret napit.

Silitysrauta tuhisee takana.

”Usein ajattelen, että joku on joskus istunut tämän saman pöydän takana ja ojennellut palkkapusseja. Ja nyt minä väännän tässä lumppuja.”

Suuren työn valmistumisesta jää helposti haikeus.

Näytöstä edeltävänä yönä Sanna valvoi, ompeli neppareita ja ajatteli, että on aivan sama, onnistuuko näytös. Se kannatti kuitenkin.

Kaupan lehtiosastolta ja baareista malleiksi löydetyt pojat hakivat vielä puolilta öin maskeeraajalta finnivoidetta.

”Oli kovasti hellyyttävää, kun tietyn taiteilijaimagon omaavat tyypit löysivät itsensä tällaisesta. Että lähtevät mukaan, kun sanotaan, että olisi tämmöinen näytös, malliksi sua haluttaisiin. Päätetään mitä sun hiuksillesi ja naamallesi tehdään.”

”Ja pokka piti, vaikka yleisöä oli viiden ihmisen sijasta kaksisataa.”

Tila, musiikki, vaate.

(Äänenä)..”en varmasti olis pitäny näytöstä ilman sitä tilaa. Enkä välttämättä tehny sen näköstä mallistoo, ehkä se ei ollu suoraan tilan puvustamista mutta hyvin pitkälle tästä miljööstä kuitenki lähteny ne fiilikset.”

Sannan studiosta näkyy aulan lasiseinien kautta Kristiinan kampaamoon. Vaatesuunnittelija ja hiusmuotoilija tekivät muotinäytöksen yhdessä, samaan tapaan kuin Mary Quant ja Vidal Sassoon 60-luvulla.

Asiakas siristelee itseään kultakehyksisestä peilistä. Kristiina tasaa latvoja ja kertoo käyneensä juuri isännöitsijän juttusilla. Tämän mukaan aikaa on korkeintaan kaksi vuotta, eihän rakennus edes ole erityisen arvokas.

Kristiina oli kerta kaikkiaan räjähtänyt. Hänen ymmärtääkseen asia ei ole lainkaan loppuun käsitelty.

”Pitääkin kysyä Susannalta, missä nyt mennään.”

He ovat sitä rotua, jolle on annettu tehtäväksi rakentaa maailma sementistä ja teräksestä. Ehkäpä joskus, kun suuret kaupungit ovat aivan valmiit ja niiden esikaupungit muutettu puutarhoiksi, onnellisimmat ihmiset asuvat niitä?

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Susanna (arkkitehtiopiskelija) on soitellut virkamiehille ja lähettänyt tehtaan omistajalle suunnitelmansa alueen rakentamisesta. Puheluihin vastaa yleensä henkilö, jolle asia ei varsinaisesti kuulu, eikä omistaja ole vielä kertonut mielipidettään Susannan ehdotuksesta. Kaavasta päätetään alustavasti muutaman viikon kuluessa.

Kansalaissodan aikana oli laitos tietenkin ollut suljettuna, mutta nyt aloiteltiin taas töitä vähän kerrassaan. Melkein joka päivä tuli uusia miehiä. Yritettiin taas rakentaa, mitä oli tullut rikotuksi.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

(Ääntä)”...toi mitä ikkunasta näkyy. Ku sieltä näkyy niin paljon erilaista maisemaa. Ja siis niin eri aikakausien asioita yhdistetynä toisiinsa vähän rumillakin tavoilla. Tai et ruma ei oo pahasta tai ehkä se paikka on myöskin sitä että täällä on muita samanhenkisiä ihmisiä joilta saa niitä inspiraatioita ja ideoita.”

Sanna on miettinyt Kristiinan kanssa varasuunnitelmaa:

(Tämä välkkyen, mainosmaisesti) Muuntaja

Tule meille muuntumaan! Muunna hiuksesi, vaatteesi, kaikki!

(Äänenä)..”et sais pysyä jollakin tavalla teollisuustilassa haltioitumisen miljöössä..Liiketilat ja joku ostoskeskusmaisuus se on jotenkin niin hurjan kliininen ja niinku antiseptinen ympäristö...jonnekin jossa on elämisen jälkiä.”

(myös tämä, jos ei oo liian pitkä) Niin se on vaan joku elämisen meininki....todella hienosti patinoitunut auto.”

Vaatesuunnittelija saa materiaalin asettumaan muotoon, joka on lähtenyt alulle hyvin epämääräisistä toiveista. Hän saa houkuteltua kankaasta ulos niitä asioita, joita vaatteen tilaaja ei välttämättä ole osannut pukea sanoiksi tai kuviksi.

”Sillä on mielessä jokin väri tai ajatus muodosta. Mun tehtäväni on jatkaa muu kokonaisuus sen ihmisen näköiseksi”

Yö on paras aika nauttia työnteosta.

”STV:n vartijat säikkyvät, kun syödään eväitä aulassa kummallisesti keskellä yötä. Eilen taas palattiin ensimmäistä kertaa näytöksen jälkeen yötöihin. Yksi taiteilijoista sanoi, että hän olikin ihmetellyt, kuinka kauan me maltetaan nukkua.”

Sanna haaveksii perustavansa keskustaan liikkeen, joka olisi auki iltapäivästä keskiyöhön.

”Ihmiset voisivat tulla matkalla baariin hakemaan vaatteita meiltä. Siis aina kun on tullut se klassinen ongelma, että ”mä en lähde mihinkään, mulla ei ole vaatteita.”

”Se meinasi mennä just niin traagiseksi muotinäytösiltana. Ilmassa oli jo sitä että me ei tulla kun ei ole mitään. Se olisi ollut tyylikästä. Vaatesuunnittelija ei osallistu muotinäytökseensä, koska sillä ei ole vaatteita.”

Vuorotyötä tehtiin. Oli niin kiirettä siällä, että se jäi monta kertaa ihan painajaiseks, että mää uniakin näin:mää olin vaan siällä koneella ja kehräsin.

Siinä ei paljo ruakatuntia ollu, monta kertaa mää vein tommoset pienet voileivät vaan ja pienen pullon kahvia, välillä jäi juomatta, kun ehti jähtyä, kun oli niin kiirettä.

Aili Lindevall
(Me Finlaysonilaiset)

(Talonmies)siellä ne istuu yöt päivät ja hakee aina paakarilta leipää (tähän videoo pullanteosta?)

Kaupunkiteollisuus alkoi taantua 1970-luvulla. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa teollisuustyön merkitys väheni ja tuotannon oli muututtava joustavaksi. Talous, elämäntapa, valtarakenteet hajaantuivat. Postmodernin periaatteiksi muotoutuivat moniarvoisuus ja pirstoutuneisuus.

Vanhat tehtaat muuttuivat tuotannon paikoista urbaaniksi joutomaaksi.

(Talonmies) rakennuksena tää on aika erikoinen, mutta tärkeetä on sekin, että täällä on tällanen yhteisö. tietysti voi sanoo, että millä oikeudella näiden pitäis saada olla täällä halvalla vuokralla. että tietysti omistaja haluais korkeempaa vuokraa, ja siksi tietysti haluais rakentaa uutta. isot rahat kyseessä

kävin kaupunkilaisten ja päättäjien keskustelutilaisuudessa. päättäjät sanoivat, että ei vanhoja kannata kunnostaa, kun niistä tulee sitten vaan sellasia julkisivuja, lavasteita

eikö tämä sitten oo se paras käyttö, nämä ihmiset nimenomaan haluaa tämän tällaisena kuin tämä on. ei vanhasta tarvi tulla uuden veroista

HUONE

Tanssia lauantai-iltana, kun viikon työt on tehty, tanssia niin kauan kuin jalat kestävät.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Kolmannen kerroksen ikkunoista tulee valoa ja epämääräistä musiikkia.

Paikka on kuin soittorasia.

Manne polttaa tupakkaa sormettomat sormikkaat käsissään. ”Bändin nimi on Paraxism. Voit kattoa sanakirjasta, mutta ei se mitään oikeasti tarkoita.”

Käytävän päädyssä on läjissä lautaa, rautaa, rikkinäisiä studiolamppuja ja hammaslääkärin tuoli. Manne vakuuttaa, että tuoli on ehdottomasti saatava mukaan, jos Paraxism joskus kuvaa videota.

”On kai täällä sikamainen sotku, mutta ei se haittaa. Tuskin täällä kukaan uskaltaisi olla, jos olisi liian siistiä. Kyllä mä tykkään tästä paikasta.”

(Äänenä)”Ihmiset. Kaikenlaiset ihmiset. Siis täällä tapaa paljon ihmisiä. Älytön kohtauspaikkahan tää on. Tavallaan. Bändin mukana tulee aina hirveesti porukkaa jostain muualta. Vanhat tutut kohtaa ja uuet tutut.”

Huone on tapetoitu hedelmäkennoilla ja batiikkilakanoilla. Rumpujen takana keltaisessa kankaassa irvii Mannen maalaama naama. ”Yksi ilta alkoi ahistaa.”

”Tämä on niin kuin toinen koti. Jos ei treenata, istutaan ja jauhetaan paskaa muuten vain.”

Seinän takana soittaa hiljainen popbändi.

”Aina on kysyttävä, että onko teillä treenit tänään. Jos on, me ei viitsitä pitää omiamme. On vahingossa pilattu niiltä jo niin monta treeniä. Noista yläkerran taiteilijoista en tiedä, ei kai niitä musiikki haittaa. Eivät ole ainakaan valittaneet.”

Tällä hetkellä Paraxismin tavoitteena on saada levytyssopimus. Tietenkin.

”Bändin historia on pitkä ja surullinen. Se on toiminut viitisen vuotta, ja jätkät on tehny hirveesti nauhoja ja julkaisseet omakustanteena minidiscin.”

”Aiemmin se oli sellaista raskasta, hirveen nopeeta metallia, mutta sitten jätkät ajatteli aikuistua. Pääsin haastatteluun ja tulin bändiin
viime helmikuussa.”

”Mä en tiedä nuoteista mitään. Olen korvakuulotyyppi.”

Paraxism on saanut Radio Mafian Apteekkiohjelmassa pari soittoa. Ensimmäisellä kerralla toimittaja ei tiennyt bändistä muuta kuin kotipaikan, sillä sähköposti ei ehtinyt ajoissa perille. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin.

Viime keikasta jäi käteen satanen.

”Kallista touhua tämä on, miinukselle menee koko ajan. Välillä tuntuu, että tässä ei ole mitään järkeä. Mutta mikspä tätä ei tekisi. Ei pidä luovuttaa.”

Välillä itsetunto on nollissa.

”Mood Swing, mun terapiabändini, on mustaa, synkkää raskasta rokkia. Saa karjua tarpeekseen.”

Mood Swingin treenikämppä on urheiluhallin pukuhuoneessa.

”Piti oikein ruinata sitäkin pukuhuonetta, että liikuntavirasto, pliis anna nyt. Kämppätilanne on surkea. On vain nimi jonkun Ö-mapissa, ja se ajattelee että enpä tiijä, ryttyyn ja roskikseen.”

Niissä taloissa asui tehtaan työläisiä, joten kaikki olivat saman arvoisia keskenään. Myös käyttäytyminen oli melko tasaista. Ei ryypätty eikä kiroiltu.

Elli Reinikka
(Me Finlaysonilaiset)

”Jos mulla olisi omakotitalo, niin meille vaikka koko poppoo asumaan. Sitten on juteltu melkein ohta kurtussa, että lähdettäisiin koko perhe Helsinkiin.”

Paraxismilla ei ole aavistustakaan, mihin mennä, jos joutuu tehtaasta pois.

”Rakennus on kai huonossa kunnossa, mutta en mä oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Tämä on mulle vain treenikämppä, en mä tiedä yleisemmin mitään tästä ja tämän asioista. Sitä paitsi minä olen vain tyhmä laulaja, mun tehtäväni on näyttää mahdollisimman hyvännäköiseltä ja ahistuneelta.”

Mannen tietojen mukaan on ehdotettu, että koko kulttuuriväki joutaisi Valmetin tiloihin. ”Ilmeisesti se tarkoitti, että bändit, teatteri, kaikki sinne. Varmaan samaan huoneeseenkin. Hyvä. Kuulemma kaupunginjohtajan päälle oli satanut paperia ja paskaa, itse en ollut paikalla.”

Tehtaan tanssisalissa käy joka viikonloppu hyviä bändejä. Tehtaan viereen rakennetaan parhaillaan uutta kulttuurikeskusta.

”En mä oikein ymmärrä. Siellä on sitten varmaan kerran kesässä jotkut saatanan soutukilpailut.”

”Haloo nousee sitten kun tulee tuomiopäivä.”

Ollessani ensi aikoja tehtaalla kuulin vanhojen muistelevan Patruunan ennen vanhaan järjestämiä kesäjuhlia. Proomu oli varustettu penkeillä retkeläisten istuimiksi ja jokin tervahöyry hinasi sen juhlapaikalle. Paikkaa en muista. Perillä oli ollut ohjelmaa ja tarjoilua.

...Miesten juoksun jälkeen oli runonlausuntaa. Veikko Mäkinen kehräämöstä lausui Arvi Kivimaan runon Tehtaan portaat. Rytmikkään, selkosanaisen runon taidokas tulkinta toi hänelle voimakkaat aplodit.

Erkki Järvensivu
(Me Finlaysonilaiset)

Punainen tiili on sitkeää. Se kesti rakennemuutoksen ja 80-luvun.

HALLI

Konepaja oli suuri, likainen huone, täynnä koneita, täynnä viuhuvia remmejä, jotka aluksi hirveästi peloittivat häntä. Mutta hän puri hampaansa yhteen ja teki reippaasti kaiken, mitä käskettiin. Hänen isänsä oli kyennyt olemaan täällä, siksipä oli hänenkin kyettävä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Painolaite, kuivaaja ja väripurnukat vievät yhden nurkan, studiokankaat ja lamput toisen. Nahkasohva, nojatuolit ja kahvipöytä voisivat jäädä paikalleen sermin taakse ja silti tilaa olisi kolmannellekin. Tekstiilipainaja ja valokuvaaja suunnittelevatkin ottavansa vielä alivuokralaisen, erään tutun korusepän.

Henkka sekoittaa bodariseuran verkkareiden tekstin värit sormituntumalla.

”Tuhanteen paitaan joku logo, ei se ole kovin mielenkiintoista. Kiinnostavaa on värien ja muun suunnittelu.”

Henkan mukaan maanantait eivät ole yhtään helpompia kuin ennen, vaikka nyt hänellä on oma yritys, oma työtila ja kivat näköalat joelle.

Koneiden hyrinä ja kolina tunkeutuu hermoihin yksitoikkoisen uuvuttavana, siihen voisi melkein nukahtaa. Mutta jos nukahtaa, voi menettää työpaikkansa, ja jos menettää paikkansa, voi menettää koko elämänsä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Tai ehkä sittenkin. Aamulla voi keittää ensin kahvia, lukea lehteä sohvalla ja suunnitella maanantaitaan rauhassa.

Naisten kuntovitonen olisi aika hyvä tilaus.

(Talonmies) jotenkin se harmittaa, että ei nähä mitä mahdollisuuksia paikalla on. ei nähdä miten hyvin se toimii

tällä on värikäs historia, monta eri omistajaa, mutta työtä on tehty aina. sitäkin voi tietysti arvostella tällasta tehtaan romantisointia, kun toisille tämä on ollut raa´an työn paikka. että ei voi ymmärtää hikeä ja väsymystä jos ei oo sitä itte kokenu

mun mielestä nää ihmiset kuitenkin ymmärtää sen historian ja arvostaa sitä. aika on erilainen ja ihmiset ovat erilaisia, mutta rakennus ei jää kuoreksi, sillä on sisältö

Elvytys (revitalisointi)

Yleensä alueen tai rakennuksen toiminnan virkistäminen. Erikoisesti uuden, luontevan käyttötarkoituksen löytäminen olevalle ympäristölle tai yksittäiselle rakennukselle.

(Rakennussuojelun perusteet I)

Baletin puolella harjoitellaan argentiinalaisen tangon iltaa. Raija ohjaa Annaa ja Urmasta tanssimaan yötä rantakuppilassa.

”Ole tyrannosaurus rex!”

”Tämä ei ole estradi, tule lähemmäksi.”

”Nouse korkeammalle!”

(Talonmies) tää on ihmisille samalla kertaa sekä historian että tämän hetken paikka. tällä on siis paljon merkitystä menneisyyden ja nyt tämän päivän kannalta. erilaista merkitystä, mutta yhtä tärkeetä...mutta niinpä se on ympäri Suomea, ei tää ole ainut paikka uhattuna

Kerran koneet joka tapauksessa valloittavat maailman niin tarkoin, että tehtaat tuottavat ilman työmiehiä, että laivoja ja lentokoneita ohjataan radioaalloilla, että maanviljelijä ei tarvitse avukseen renkiä eikä piikaa. Silloin on työväenluokka täyttänyt tehtävänsä maailmanhistoriassa ja sen on aika poistua näyttämöltä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Tässä tehdas jakaantuu Pyynikiksi, Lutakoksi ja Manillaksi

HALLI
Manilla, Turku

Vanhin osa, kivinen polttimo, on rakennettu 1866. Erinomaisesta punssistaan tunnettu höyrypolttimo lopetti toimintansa 1910-luvulla. Vuoteen 1929 tiloissa toimi remmitehdas ja 1980-luvun loppupuolelle saakka köysitehdas.

1990-luvun alusta rakennuksessa on toiminut Aurinkobaletti. Osa tiloista on vuokrattu bändeille, taiteilijoille ja silkkipainolle.

Manillan rakennukset säilyvät pitkän ja monimutkaisen kiistan jälkeen. Tehtaan tulevista käyttäjistä ei vielä ole varmuutta.

”On helppoa vedota siihen, että kaupungin on oltava kulttuurimyönteinen. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse kulttuurimäärärahoista”, sanoo kaupungin toimistoarkkitehti.

”Manilla säilyy kyllä. Asemakaavaa ei kuitenkaan ole muutettu, enkä minä ainakaan pane tikkua ristiin sen muuttamiseksi.”

SAMMIO, AULA
Pyynikin Panimo, Tampere

Pyynikin Panimon vanhimmat osat on rakennettu 1897. Tehtaan tuotanto loppui 1992. Kiinteistössä toimii mm. kampaamo, hieromo ja leipomo. Tiloissa on myös kotitalousoppilaitoksen luokkia sekä taiteilijoiden työhuoneita. Osa rakennuksista on määrätty suojeltaviksi, muulle tonttialalle on suunniteltu kerrostaloja.

Vuonna 1925 valmistunutta konttorirakennusta (AULA) suunnitellaan purettavaksi. Tilalle rakennettaisiin parkkipaikka.

HUONE
Tanssisali Lutakko, Jyväskylä

Lutakko on rakennettu 1949 Osuuskauppa Mäki-Matin leipätehtaaksi ja keskusvarastoksi. Nyt tiloissa toimii Jyväskylän elävän musiikin yhdistys. Siellä on myös suosittu 300 ihmistä vetävä tanssisali, taiteilijoiden työhuoneita, bändien tiloja ja autokorjaamo.

Lutakko puretaan. Tilalle on kaavoitettu
parkkialue.

Kaupungin kaavoitusteknikon mukaan aikataulusta ei vielä ole tietoa. ”Nyt kun Nokia on kiinnostunut Jyväskylästä, muutkin yritykset kiinnostuvat. Se tietenkin nopeuttaa suunnitelmien etenemistä.”

Lopussa erillisenä tekstinä asiaa tehtaiden suojelusta, muutama esimerkki jne.

Liite 6. Elämysosan tekstin ensimmäinen versio

ALKU

Vanha tehdas sai purkutuomion.

taiteilijat
pienyrittäjät
tanssijat
musiikin tekijät

Kaavoitettu tiilimurskaksi.

 

SAMMIO

paikka = eletty tila

tehdas oli arvokas kone ***tämä teksti näkyvissä, siitä pääsee sitaattiin*** On erittäin todennäköistä, että tehdas olisi jotenkin käynyt ilman minuakin, sillä kukaan ei ole korvaamaton. Minä siis en ollut millään tavoin tärkeä tehtaalle. Mutta tehdas oli minulle. Tehdas ylipäänsä.

Väinö Linna
(Yhdyslanka-lehti 1961, kirjassa Me Finlaysonilaiset)

ne siirsivät tuotannon

työläiset

(taloudelliset tosiseikat)

Tehtaasta tuli joutomaata.

Sammioista humahtaa valoa.

Teollinen glamour

Polkkatukkaisen sormeen ilmestyy sideharsoa.

Asuste?

Tapaturma pukuhuoneessa - veriviiruja varpaassa.

kuumuus teki ilman tunkkaiseksi ***tästä sitaattiin*** Yks Alavan Hilja, kun ei niitä koneita olis saanu käydessä putsata, niin hän putsas ja hänen jäi kätensä sinne ja meni kaikki sormet paitsi peukalo jäi.

Aili Lindevall
(Me Finlaysonilaiset)

Puvustettu tila.

Näytön paikka.

Punainen tiili on sitkeää. Se kesti ajan

muutoksen.

rakennemuutos = taantumuskehitys

Talonmies pysäytti kellon, kun tehdas suljettiin.

Rakennus oli entisellään. Vain ihmiset ja äänet olivat kadonneet.

Uudet tulivat vähitellen.

taiteilijat
pienyrittäjät
tanssijat
musiikin tekijät

Tulivat käskemättä.

Heitä ei siis tarvitse ottaa huomioon.

AULA

vanhan kuparin kauneus

Tehty työtä varten, ei koristeeksi.

rapistunut teollinen

patina

hiljaisuus

Vaatesuunnittelija saa idean seinän lohkeamasta.

Sanna
vaatesuunnittelija

Mustalla tussilla vaatteita.

Yksinkertaisia viivoja

polvihousuja, suuret napit

silityksestä lämpimän kankaan tuoksu

Saman pöydän takaa sai joskus palkkapusseja.

Muotinäytöstä edeltävän yön Sanna ompeli neppareita.

Pojat hakivat finnivoidetta maskeeraajalta.

koneiden meteli hiljensi ajatukset ***tästä sitaattiin***
Ja se oli se tehtaan pilli, se aina määräs tunnit ja ajat.
Hellä Andelin
(Me Finlaysonilaiset)

Sanna ja Kristiina tekivät muotinäytöksen kuin Mary Quant ja Vidal Sassoon 60-luvulla.

Samanhenkiset ihmiset ja paikan henki.

Henget, Sanna sanoo.

tehtaus = sitkeä tiili

Jos tehdas puretaan, he etsivät toisen teollisuustilan.

ostoskeskusmaisuus lamaannuttaa

Mutta vanhaa on turha säilyttää. Se on pelkkä julkisivu, sanovat päättäjät kaupunkilaisille keskustelutilaisuudessa.

HUONE

Tehdas on yhteisö. Omilla ehdoillaan.

Bändille työpaikka, toinen koti.

Kohtauspaikka.

Sekasortoinen.

tupakan haju seinissä

Ei liian siisti.

pöly syttyi helposti palamaan ***tästä sitaattiin***
Kulmala tuli Finlaysonille nälkävuonna 1866...Eläkkeelle jäädessään hän oli pahasti tomukeuhko ja kankea liikkumaan.

Erkki Järvensivu
(Me Finlaysonilaiset)

Manne
laulaja

Paraxism

Raskasta musiikkia, ei niin raskasta kuin aiemmin.

metallia

Piti aikuistua.

Viime keikasta jäi käteen satanen.

omakustanne

Studiossa putoaa niin korkealta

on juostava kiekkaa ulkona karjumassa

Pitää olla desimaalin parempi.

ei ole paikkaa, mihin mennä, jos ne purkavat tehtaan

Tehtaan tanssisali on suosittu.

Mutta paikka tarvitaan tyhjäksi. (taloudelliset tosiseikat)

Asia on päätetty.

Taiteilijat keräävät adressia.

mestarin sana oli laki
Kansalaissodan aikana oli laitos tietenkin ollut suljettuna, mutta nyt aloiteltiin taas töitä vähän kerrassaan...Yritettiin taas rakentaa, mitä oli tullut rikotuksi.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

massatuotanto = modernin kohtalo

HALLI

hyvä tila

Akustiikka.

Inspiroiva nuhruisuus.

Raija ohjaa Annaa ja Urmasta tanssimaan yötä rantakuppilassa.

argentiinalainen tango

Mutta tehdas on liian kallis.

jälkiteollinen yhteiskunta = kesytetty kone

työpäivän päätyttyä tehtaan portilla oli tungos
Kerran koneet joka tapauksessa valloittavat maailman niin tarkoin, että tehtaat tuottavat ilman työmiehiä...Silloin on työväenluokka täyttänyt tehtävänsä maailmanhistoriassa ja sen on aika poistua näyttämöltä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

ULOS

Sama kaikkialla.

Sammio, Aula
Pyynikin Panimo, oluttehdas
Tampere

Konttorirakennus puretaan kerrostalon tieltä.

Huone
Tanssisali Lutakko, leipomo
Jyväskylä

Kaavoitettu pysäköintialueeksi.

Halli
Manilla, viinatehdas, köysitehdas
Turku

Säilyy. Tulevasta käytöstä ei ole päätöstä.

-----

Suomessa on jäljellä pari sataa teollisuusrakennusta, joissa on osia viime vuosisadalta.

Nykyisin teollistakin suojellaan.

Arkkitehtuuri

tai raha

eivät ole ainoat arvon perusteet.

Kulttuurihistoria, työn historia, nykypäivän ihmisten eletyt tilat ovat arvokkaita.

Seuraavana Osa 2: Johdanto

Nicklas Koski    Ylös    Etusivu

© 1999 Anni Kämäräinen & Nicklas Koski • Verkkoreportaasin synty
Pävitetty 1.10.1999 • www.nicklaskoski.com/gradu