Nicklas Koski    Etusivu

1 Johdanto

Kansainvälinen tietoverkko Internet tarjoaa journalismille uuden julkaisukanavan ja valtavasti uusia mahdollisuuksia. Uutena kanavana sitä käytetäänkin jo ahkerasti. Kuten Helsingin Sanomien (HS) Verkkoliitteen uutispäällikkö Petteri Numminen (1998) asian ilmaisee, tietokone taipuu helposti radioksi, suhteellisen vaivatta televisioksi ja myönnytyksiä tehden myös sanomalehdeksi.

Uudet mahdollisuudet sen sijaan jäävät usein hyödyntämättä. Varsinkin suomalaiset verkkojulkaisut tarjoavat pääasiassa vain lehtijournalismin tapaan toimitettuja juttuja, eli tekstimassaa ja staattisia kuvia (ks. esim. Teija Orava 1998, 111).

Tietoverkkojen ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään uusi väline radio-ohjelmien kuunteluun tai lehtiartikkelien lukemiseen. Verkkojournalismi voi löytää myös täysin omia, verkon erityisominaisuuksia hyväkseen käyttäviä ilmaisumuotoja.

Lopputyöryhmämme (Heini Kettunen, Nicklas Koski, Anni Kämäräinen, Suvi Vesalainen) pyrki tutkimaan juuri näitä uusia journalistisen ilmaisun muotoja verkkoreportaasissa Tehtaan kuolema. Minun osuutenani verkkoreportaasissamme oli tekstien kirjoittaminen. Journalistinen teksti verkossa oli siis hyvin luonnollinen valinta tutkielmani lähtökohdaksi.

Oman kokemukseni mukaan verkon erityispiirteisiin sovitettu teksti on perin harvinaista. Poikkeuksiakin verkkomaailmasta toki löytyy, kuten esimerkiksi Benettonin julkaisema Colors -verkkojulkaisu (1) sekä verkkojournalismin edelläkävijöihin lukeutuva HotWired.

Valtaosa verkossa olevasta tekstistä maistuu kuitenkin paperilta. Verkko on yhä tekstipainotteinen media, mutta olisi muistettava, että se on silti täysin eri väline kuin painettu lehti.

Esimerkiksi uutisten nopea päivitettävyys, arkistojen hakupalvelut ja sähköpostiyhteys toimittajiin ovat lisäarvoja sinänsä, mutta silti myös tekstin muotoihin kannattaisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Syvällinen, viihdyttävä, taitavasti painettuun mediaan kirjoitettu teksti menettää usein suuren osan voimastaan sellaisenaan verkkojulkaisuun siirrettynä. Verkkojournalismia käsittelevissä tutkimuksissa ja erilaisissa World Wide Webin käytettävyystutkimuksissa (ks. esim. Morkes & Nielsen 1997) toistuu lähes aina sama huomio.

Esimerkiksi Ari Heinonen (1997, 50) epäilee nykyisen kaltaisten verkkolehtien tulevaisuutta heikoksi, jos ne aikovat jatkossakin tarjota vain perinteisellä tavalla tehtyjä juttuja. Ari Isokääntä (1997, 29) puolestaan pitää lehtijournalismin tapaan kirjoitettujen tekstien pituutta jopa yhtenä suurimmista verkkojulkaisuja vaivaavista rakenteellisista ongelmista. Hänen mukaansa pitkä, selaimen rullauspalkin käyttöä vaativa lineaarinen teksti vaikeuttaa artikkelikokonaisuuksien hahmottamista ja on työläs lukea. Silti teksti tuntuu järjestään lähes jokaisessa verkkojulkaisussa olevan ”pyhää ja koskematonta” (ema., 27). Yleisesti ottaen ”pitkiä sanapötköjä” ja ”raskaita tekstimassoja” pidetään verkkojulkaisujen pahimpina synteinä (Heinonen 1997, 50).

Lähtökohtanani lopputyössämme oli yrittää löytää vaihtoehto sanapötköille, rikkoa pyhä ja koskematon teksti. On selvää, että verkkoon ei kannata kirjoittaa samalla tavalla kuin painettuun mediaan, mutta ei ole lainkaan yhtä selvää, miten sitten pitäisi kirjoittaa!

Suomalainen tietoverkkoasiantuntija Petteri Järvinen (1999) kirjoittaa kolumnissaan, ettei paraskaan WWW-sivusto tai hakukoneen tuoma löytämisen ilo yllä samanlaiseen elämykseen kuin hyvä elokuva tai isot, kiiltävät värikuvat lehden sivuilla. Olen samaa mieltä. Samaan elämykseen se ei varmasti yllä. Seuraavasta Järvisen mielipiteestä olen kuitenkin täysin eri mieltä:

”Netti tarjoaa kyllä erinomaisen tietosisällön, mutta steriilissä ja pelkistetyssä muodossa. Ihminen ei kuitenkaan elä pelkästä tiedosta, vaan tunteista ja elämyksistä.” (Järvinen 1999.)

Aivan varmasti ihminen tarvitsee elämyksiä ja tunteita, mutta aivan yhtä varmasti tietoverkko voi niitä myös välittää. Verkkojulkaisun tai yksittäisen verkkoteoksen ei tarvitse olla steriili tietopaketti, eikä sen tarvitse yrittää jäljitellä painetun lehden tai television antamaa elämystä. Toivon, että verkkoreportaasimme Tehtaan kuolema voisi tarjota elämyksiä, joita vain verkkoreportaasi voi tarjota.

Yritän lopputyössämme Tehtaan kuolema ja tutkielmassani selvittää, mitä voisi olla elämyksellinen ja koskettava, kiinnostava ja samalla informatiivinen journalistinen teksti tietoverkossa. Haluan tutkia, millaista on verkon ehdoilla verkkoon kirjoitettu teksti. Pohdin myös, mitä tällainen teksti toimittajalle ja lukijalle oikeastaan tarkoittaa. Tämä ansaitseekin pohdintaa, sillä en ole aivan varma edes siitä, onko ”lukija” aina paras määritelmä. Käytänkin välillä myös termiä ”käyttäjä” tai ”katsoja” sen mukaan, mitä teoksen piirteitä haluan korostaa (ks. myös Heinonen 1998,13).

Lähteinäni tutkielmassa käytän pääasiassa erilaisia uutta mediaa käsitteleviä tutkimuksia. Mukana on verkkojournalismia ja verkkojulkaisemisen muotoja käsittelevien teosten lisäksi myös elektronista kirjallisuutta pohtivia kirjoja ja artikkeleita. Hyödynnän myös journalismin ja kirjallisuuden tutkimusta. Suuri osa kirjallisuustutkimuksen alaan kuuluvista lähteistäni käsittelee nimenomaan fiktiivistä tekstiä, mutta mielestäni voin soveltuvin osin käyttää niitä myös oman, journalistisen tekstini tutkimiseen.

Tutkin verkkoreportaasiamme nimenomaan kirjoitetun tekstin näkökulmasta. Olen tietoinen siitä, että osa lähteistäni ymmärtää tekstin käsitteellä paljon muutakin kuin vain kirjoitetun tekstin. Samalla ne kuitenkin koskevat myös sitä. En siis tutkielmassani erityisesti analysoi, mitä kukin lähteeni tekstillä tarkoittaa.

Tutkielmani jakaantuu varsin selkeästi kahteen osuuteen. Ensimmäisessä osuudessa (luvut 2–5) pyrin sijoittamaan verkkoreportaasimme uusmedian ja verkkojulkaisujen nykyiseen kenttään. Mielestäni tämä on tarpeen, sillä journalistisen tekstin muoto riippuu aina myös välineestä, jossa se julkaistaan. Yritän selvittää, millaisin termein verkkoreportaasiamme oikeastaan pitäisi määritellä. Esittelen lyhyesti myös muutamia verkkoreportaaseiksi luettavia teoksia sekä muita teoksia, joita voi pitää esikuvinamme.

Toisessa osuudessa (luvut 6–11) pohdin verkkotekstin perusominaisuuksia sekä verkkoreportaasimme tekstin kirjoittamisen prosessia. Käsittelen tässä osuudessa pääasiassa verkkotekstin muotoa ja sen kirjoittamista ongelmineen. Sivuan reportaasimme aihepiiriä ja näkökulmaa vain lyhyesti ja ohitan muitakin oleellisesti tekstiin liittyviä näkökulmia hyvin lyhyellä pohdinnalla, jotta tutkielmani ei paisuisi kohtuuttomasti. Valmiin verkkoreportaasimme tekstiä pohdin erityisesti vuorovaikutteisuuden näkökulmasta.

(1) Ksittelen Colors -verkkojulkaisua ja muita valitsemiani esimerkkej luvussa 5.

Seuraavana Osa 1: Uusi media

Nicklas Koski    Ylös    Etusivu

© 1999 Anni Kämäräinen & Nicklas Koski • Verkkoreportaasin synty
Pävitetty 1.10.1999 • www.nicklaskoski.com/gradu