O01
Kunka kauan sä oot ollu tässä?

94 vuodesta eli neljä vuotta. Nyt meidän pitäis kyllä siirtyä tonne pesulle. Tuleeko tää radioon?

Tää tulee verkkojuttuna.

(vesi lorisee)

003
K:Ni, kuinka kauan sä oot ollu näissä tiloissa tässä?

Mä oon ollu neljä vuotta.Näissä tiloissa että 94 vuoden elokuusta.Että aika pitkään jo.Ihan ensimmäisten joukossa. Että tässä oli aika hiljasta ku tultiin, että Paakari oli tossa ja sitte oli muutama muu firma, mutta iahn ensimmäisten joukossa oltiin. Sillon sen jälkeen kun toi kaljatehdas oli lopettanu toimintansa tässä.

K: Mistä tää idea tuli sitte tulla tähän kiineistöön tai mistä eksyit tänne?

Itse asiassa toi mun avomies huomas, että tässä oli tilaa vuokrattavana ja sitte mä oli ton Näsilinnan ja Hämeenkadun kulmassa tää liike sitte jotankin tää kiehto tää ympäristö, teollisuusympäristö oli niin hauska, hauska.

1:00

Täytyy ottaa shampoota välillä. Että oikeestaa sattuman kaupalta löyty. Nää oli niin mielenkiintosia nää tilat täällä ku nää on vanhoja, vanhoja niinku konttorirakennuksia. Vanaht salapoliisromaanit tai jokkut tulee mieleen näistä kopperoista, lasipönpeleistä täällä.

K: Mitä tässä on mukavinta näissä tiloissa. Must se on ihanaa kun nää on puuta, tosi kunnolla tehty nää kaikki, hyvin tehtyä, rakennettua. Aitoja materiaaleja, mitä ei pysty tänä päivänä, ne on niin kalliita rakentaa tällasista materiaaleista ni se siinä on ehkä hauskinta tässä niinku tilaa ajatellen. Niinku ihmisiä. Tässon kauheen mukavia liikkeitä ja ihmisiä.Että, et on paljon semmosta yhteistyötä mitä niinku harvassa paikassa syntyy.

2:00

K: No mitä mieltä oot tän paikan suojelusta, tulevaisuudesta?

No se on kyllä aika huolestuttavaa jos tää aiotaan purkaa. Niinku on aika ilmeistä että näitä aiotaan purkaa näitä tiloja tai just tätä osuutta tästä tehtaasta ni se on musta ihan käsittämätöntä. Yleensä kokonaan toi purkuvimma Tampereella, ei ymmärrä olleenkaan arvoja mitä ulkomailla suojeltas missä tahansa. Niin täällä mennään oikopäätä purkamaan kaikki. Et mä en ymmärrä sitä ollenkaan.

K: Mitäs, mihin itse siirtysit, jos et olisi näissä tiloissa?

No se on vielä ihan auki että tota kyl me ollaan vähän niinku silmäilty ja se on vähän semmonen kaks piippunen juttu että toisaalta tuntee, että antaa nyt vähän periksi jos tästä nyt siirtyy johonkin että tota, se on vähän semmonen vaikee sanoo, että. Ei oo kyllä mitään tiloja vielä löydetty.

K: Mitäs asiakkat sitten tykkää näistä tiloista?

No se on aika jännä ku ian jok ikinen joka tulee tähän penkkiin ni jokainen kysyy mikä näiden tilojen kohtalo on ja kaikki on ihan aidosti huolissaan. Kaikki pitää tätä persoonallisena ja tosi mukavana tilana. Tietysti hankalinta on nyt kun on tää epävarma tilanna et ei voi esimerkiks alkaa hirveesti remontoimaan kun voi olla joutuu nopeestikin pois tästä. Niin se vähän estää niinku suunnitelmat tässä tilassa.

K: Mitäs jos tietäsit että voisit jäädä tähän, voisit suunnitella tätä tilaa niin mitä tekisit tai remontoisit?

004
Aika varovasti sillai niin ku korjaisin. Lähinnä niinku parketin hijonta ja lakkausta ja semmosia asioita että ja noita lakkapintoja niinku parantelisin. En siis muuttaisi tätä missään tapauksessa eetä niin paljon kun mahdollista säilyttäsin tän. Ja must tos on niin upee toi sisäpiha ja kaikki ja siihen saa niinku, sais niin ku vaikka mitä terasseja sun muita noi paakarit jos vaan oli jatkuvuutta tälläkin. Tuntuu, että ulkomailla tollasia ihania sisäpihoja, mut Suomessa ei osata arvostaa niitä ollenkaan. Sit jos tulee asuntoja niin olishan se ihana, jos olis palveluja paakareita sun muita tuola sisäpihalla ni. Niin tota mun mielestä tässä olis ihan näkymiä jättää juuri tää rakennus tähän. Tähän vanhojen tehdasrakennusten lisäksi pystyyn.

K: Tavallisesta työstä.

Onhan aikasemminkin ollu näytöksiä, mutta toi poikkes aikasemmista että me tehtiin yhteistyötä että oli niinku pääasissa tää Sannan vaatekokoelma tää tyyppi. Se oli silleen mielenkiintonen juttu että oltiin silleen vuorovaikutuksessa ja niinkun toteutettiin se yhteystyönä elikkä oli aika mielenkiintosta sillä tavalla mielenkiintosta

Sanna Setälä

009

Että sitä ruvetaan tekemään kaikista muista arvoista välittämättä sitä ruvetaan, mutta olen kauhuissani ajatuksesta.

K: Millasta inspiraatiota näistä paikoista sitten saa?

No musta oikeestaan se suurin inspiraatio tulee siitä, että täällä on niin paljon sellasia asioita jota on tehty varta vasten kauniiksi. Mut ne on niinku kauniinpia monet yksityiskohdat ja jutut alkaen tuolta sammiotilasta tähän kottoritilaan mitkä ihan vaan tehty käytännön työtä ja työn hoitamista varten. Mut ne on tehty jotenkin niin niin suurella rakkaudella jotenkin hyviä materiaaleja käyttäen et oikeestaan se mihin niinku tollasissa kauniissa asioissa ihastuu et tätä ei oo suunniteltu niinku koristeeks tai kaunistukseks mutta

100
tää on niinku älyttömän hieno. Ihan alkaen ton varsinaisen teollisuustilan rapautuneista seinäpinnoista ja lohkeilleista maaleista ja muista ni tääl on just sellasta sävykkyyttä mitä ajan myötä tulee tommosiin juttuihin. Se on se mikä aika jättää jälkensä kyllä niin hienolla tavalla sellasiin paikkoihin mitkä on niinku mitkä on huolella huolella tehty ja jotenkin myös käsityöläismäisesti. Esimerkiks tuolla sammiotilassa on hanoja, pieniä nippeleitä ja nappeleita kullatun näkösiä tai mahdollisesti käsiteltyjä nii eetä kyl siinä jotenkin sellanen mestarillinen työ jotenkin näkyy että et nykyään jos tehdään hana niin en tiedä kuinka monessa paikassa sitä jotenkin suunniteltas samallalailla

200
niinku ympäristöön sopivaks mitä täällä näkee että monet jutut on tehty et jotenki jotenki se kauneus tulee just siitä että että kaikki on tehty toimiviks ja vaan oikeestaan ihan sitä varten mut ne on niin oikeassa suhteessa kaikkeen muuhun täällä että ne toimii ja näyttää hyvälle. et se on..

K: Miten vaikka tossa muotinäytöksessä niin toi paikka että oliko oleellinen?

Oli se, kovasti oleelllinen koska se oli että ku heräs siihen että tässä on tämmönen tila ja siellä on

3:00
parvi et se on niin moniulotteinen tän niinku näytettyä myös muille ihmisille että vaikka moni on tota ihastellu jo ikkunanan takaa puhunu et kävellessään kattonu ja itekki aikanaa ku asu tossa tien toisella puolella ni käveli ohi ja mietti et tohon sais niin hienon liiketilan tai niin hienon klubin tai niinku tuomatta sinne juuri mitään mutta sen kun tietää että toisaalta tommosia paikkoja niin vaikka niin sydän verta vuotaen sinne haluis oman tilansa niin se olis vähän itsekästä ehkä tommonen paikka on parhaimmillaan siinä että sinne niinku satunnnaisesti järjestetään jotain millä siitä tilasta saa kaiken irti sit se tila jää niinku omaks itsekseen et sitä ei tarvi muuttaa mitenkään että jotenkin toi halu pitää näytös lähti ihan siitä että jos mä ton tilan saan mä sen pidän et missään muualla mä en olisi sitä halunnut nyt ensimmäisenä pitääkään. Et se jotenkin halus ottaa siitä tilasta kaiken irti mitä valaistuksella ja muulla siitä niinku saa et ku se on niin hieno ja päivän valossa ilman mitään toimintaa

4:00
ni niin tota en varmasti olis pitäny näytöstä ilman sitä tilaa. Enkä enkä välttämättä tehny sen näköstä mallistoo vaikka ne ehkä aa mallisto ni ei se ehkä ollu suoraan tilan puvustamista mutta hyvin pitkälle tästä miljööstä kuitenki lähteny ne fiilikset.

K: Mites se näytös sulle muuten opetti? Sää sanoit ette sää olisi sitä pitäny muuten että.

Joo no sanotaan että ajatuksena oli että nyt kun on tehny on just puvustanu ja on tehny mittojen mukaan toivomuksesta melkeinpä ihan mitä tahansa ni tuli myös sellanen tarve että ku ihmiset kysy että minkä näköstä sä teet ku sä teet niinku omannäköstä ni ajatteli niinku alun alkaen että haluu

5:00
tehdä semmosen niin sanotun imagomalliston mikä on sit semmonen mitä voi aina näyttää et teen näitä tilauksesta ja tää on nyt sennäköstä mitä teen jos saan päättää mitä tehdä lisäks sitten mitä joku tilaa ja soveltaen sitte niitä juttuja mitä mitä siinä mallistossa näkyy että ajatus oikeestaan malliston tekemisestä heräs oikeestaan ennen tota näytöksen tekemistä et mut korkeentaan ottaa valokuvat siitä et ei välttämättä tempase näytöstä kasaan kerralla. Sit oikeestaan kaks asiaa vaikutti siihen et piti näytöksen toinen oli toi tila ja toinen oli että sai sen bändin siihen minkä haluskin. Mä olin just tehny niille tämmöset neuvostovaikutteiset työhaalariesiintymisasut samana syksynä ja sit tuli mieleen et hetkinen jos pojat suostuu muotinäytökseen niin sitten se pidetään. Niinku nekin niillä on tapana ensinnäkin tehdä keikka keikkana noita esityksiä että et ne itekin tykkää semmosesta

6:00
niinku vaihtelusta esiintymispaikkojen ja tyylien suhteen että miettiä mikä tällä kertaa niinku huvittaa niin niin tota voi olla vastaan jonkun taiteilijaimagoo tulla muotinäytökseen soittamaan rokkia mutta pojat näki sen huumorin ja näki sen tilan hienouden tossa tään kaiken. Se oli tosi hieno juttu että ne sai sinne. Et se oli se toinen se toinen suuri juttu jotenki et toi on just sitä musiikkia mitä toi tila just kaipaa. Ja sitte ne ite oli myöski, oli hauska kuulla et ne ite oli myöski muutaman bändin jäsenen mukaan hdottomasti paras keikka mitä niil on ollu ja kyllä se niihin ravintolakeikkoihin verrattuna ainakin oli ihan toista kyllä nekin paikkansa sieltä löysi ja kyllä monelle ihmiselle jäi semmonen että jotain vielä tänne.

7:00
Jotain hei että nyt meni ihan liian nopeesti ohi tää homma. Vaikka nyt ei mihinkään jatkuvaan käyttöön tota saiskaan ni kyl siinä niin paljon sellasta energiaa kuitenkin oli ilmassa että se oli hauska saada esiin joskus toistekin.

K: Se oli kuitenkin sen eka tämmönen?

Eka juttu johon oon lähteny ihan sillain että nyt niinku mä oon laittanu tän alulle ja mä tätä väännän ja mä viimekädessä miten mikä juttuu toimii että aikaseemmin siitä se olikin onituista ku aikasemmin on kuitenkin ollu joku ohjaaja tai joku laaja mistä sen raamin on löytäny mut nyt oli ite se joka sen raamin laitto ensimmäistä kertaa ni kyl mä muistan näytöstä edeltävänä viimesenä yönä ku täällä yön valvo ja vielä kiinnitti jotain neppareita niin tota siinä tuli puhuttua että tää on semmonenn voi sanoo pläjäys että joko tän ymmärtää joku tai sitten ihmiset on silleen

8:00
että aijaa tämmönen olipa tylyä mikä tää tämmönen muotinäytös on kun kukaan ei sitä juonna ja muuta mut sit vaan joo että tätä on ollu niin hieno tehdä ja saanu niin hienoja ihmisiä mukaan et joka tapauksessa se kannatti viedä läpi just sen näkösenä mitä toivo riippumatta siitä tajuuks joku sitä vai ei.

K: Entäs sitten kun tollanen on ohi? Se selvästi onnistu aivan älyttömän hyvin.

No se on oikeestaan vielä se tila mikä tässä on päällä eli tota mulla nyt, mä mietin oikeesti kumpi oikeesti olis parempi vai huonompi se että mä olisin juhlinu kunnolla oikein kaks tai kolem päivää, potenu hirveen viikon krapulan ja nukkunu kaikki päivät jä yöt läpeensä vai niin että mä jouduin heti lauantaina alottamaan toisen isomman projektin luonnostelun ja köydä maanantaina Helsingis

9:00
näyttään niitä luonnoksia ja silleen että ei minkäänlaista aikaa ihan siitä työstä tulevalle krapulalle.

Niinku mä huomasin että siihen välimaastoon se olis ollu ihan hyvä saada koska sit ku mä olin saanu sen Helsingissä käyny maanantaina pois lata paluumatkalla Tampereelle tuli semmonen että taksilla kotiin, mä en nouse täältä. Et nyt mä tuun kipeeks, nyt meni hermot. Se maantai-ilta oli kyllä semmonen tosi et piti löytää aihetta itkeä ja olla surkea ja niskat meni aivan jumiin. Mä oon vieläki sillai et mullei tahdo pää kääntyä ku kolkut astetta kumpaankin suuntaan ja kyl tommosesta hommasta toipuminen ottais varmaan sen kaks vapaapäivää et nyt mä ajattelin että mä ehkä ens viikon alusta pidän. Mut kyl täs semmonen mieletön heti on et mitäs seuraavaks. Eilen just suunniteltiin et mitäs joku pikkujoulujuttu että mikäs teema siihen keksittäis että täytyy sanoo että

10:00
tässä on nytte raakaa työtä väännettävä että on taas varaa harrastaa niin sanotusti omaan piikkiin jos ei sitten löydy joku hyvä mesenaatti, joka haluais kustantaa tän kaiken. Kylhän tossa semmonen mieletön haikeus helposti päälle tulee. Toisaalta sitä kautta se ei nyt oo niin suuri ku jotenki ku tänne täs on edelleen ku tietää et tää tila on niinku olemassa ja ite nyt ainakin toistaseks on jäätänne. Ja noi ihmiset jotka tossa oli mukana, on hirveen ahuskaa et ihmiset esimerkiks jotka bongattiin ihan kylmiltään niinku suunnilleen baarista tai Stockan lehtipisteestä malliks nii onki silleen et ku niistä on otettu valokuvia ja ne on ollu sielä sillei oikeesti mallina ja noi mahdollisesti saada jotain televisiookin

11:00
paikalle ton malliston tiimoilta niin tota nii ne on sit sille et joo, koska vaan saako tulla malliks ja koska nähdään kuvia ja silleen jotenkin että joku sattuu soittamaan kännykkään sillon kun ne on täällä Pyynnikillä harjotuksissa ni meillä on tämmönen juttu täällä Pyynikillä tämmönen tapahtuma sit joku nauraa sano se sana muotinäytös että sitähän me täällä harjotellaan eli niinku vähän puolittain huijas itsensä ja muut tekemään sit kuitenki oikeesti sitä muotinäytöstä vaik se olis kuinka tapahtuma nimellä. Et sitä kautta ihana et pojat suunnilleen käy näytöstä edeltävänä yönä maskeeraajan ovella, joka asuu tien toisella puolella puolilta öin harjotusten jälkeen et saatasko me jotain näihin finneihin yön ajaksi et kuitenkin jotka tietynlaisen taitelijaimagon omaa niin tota löytää itsensä tämmösestä niin kovasti hellyttävää. Et tää jotenki hirveen arvon antaa ihmisille, jotka lähtä tähän mukaan vaan silleen että tuutko muuten olis tämmönen näytös malliks sua tässä haluttais ja me vähän niinku päätetään mitä sun hiuksilles tehdään ja kaikelle että sitte vaan noilla kaikilla kuudella oli pokkaa myös siinä vaiheessa kun siinä tilassa oli viiden ihmisen sijasta lähemmäs kaks sataa. Se on jääny mulle päällimäiseks tunteeks se just tietynlaisen haikeuden ja herpaantumisen lisäks et mieletön ylpeys ihmisistä et ne niinku oikeesti lähtee tommoseen sadan muun harrastuksensa ja työn ja opiskelun ohella. Se on jo aikalailla semmonen huumaava tunne.

13:00
K: Mitäs sitten jos joutusitte pois näistä tiloista?

Semmosta varasuunnitelmaa ton Tintinin Kristiinan kanssa mietitty et ku kummankin haaveena on ennen tätä näytösät oli et jotenkin se tehdasmiljöö on se juttu ja tossa Kristiinallakin kaikkia tämmösiä ajatuksia ollu ni yrittää uransa aikana et olispa hieno saada semmonen tehdasmaisesti toimiva kampaamo jossa olis niinkun asiakkailla kellokortit mitkä ne vois leimata tai monta työpistettä. Ny haaaveillaan et jos joudutaan tästä pois niin saatas tämmönen keskus jossa olis just vaatepuolen yrittäjiä muutama ja kampaaja ja maskeeraja ja mahdollisesti kahvio ehkä joku levykauppias voitas ehkä ottaa joku isompi tehdas tila ja laittaa se semmoseks että itse asissa haaveiltiin yhdessä vaiheessa jo tota pannutilaa semmoseks työnimellä muuntaja et tule meille muuntumaan hiukset ja vaatteet ja kaikki et olis sitte useempi samanhenkinen tyyppi voitas yhen otsikon alla toimia ja markkinoida että. Semmonen tila nyt onkin vähän haussa et jos onnistuis siedettävällä vuokralla löytämään mikäli täs ny joutuu lähtemään. Niin se on nyt se toinen et tavallaan

sillai on ihana olla et nyt on muutamia sellasia ihmisiä joilla olis suuntaus löytää niinku saman henkinen paikka ja et sitte toi on niinku semmonen sitte mikä nyt olis seuraava askel et sais nyt pysyä jollain tavalla teollisuustilassa haltioitumisen miliöössä ku me ollaan Kristiinan kanssa niin kiinteesti päästy hehkuttamaan kaikkia juttuja toisillemme tuntuis se tosi ankeelta johonkin ostoskeskus milijööseen tai kellaritilaan lähtee itekseen kyllä sitä saattas sillon tai en tiedä täytys kyllä keksiä kaikkia tosi kivoja projekteja, joita pitäis pystyä rahottamaan sillä kaikella muulla tekemisellä ettei ympäristö olis niin ankee että että ei sitä pois ihan heti haluisi toivon mukaan koska nyt iteki joutus lähteen niin suurempi tai suurin menetyshän se siinä sitten on tää kaikki katois.

K: Mikäs siinä sellasessa tehtaudessa sitten?

Niin se on vaan joku se elämisen meininki ja muta naurattaa että jossain vaiheessa oli kotiinkin tapana kerätä jotain omituisia rojupaikkoja että löytää joku ruosteinen naulakko, jota poikaystävälle esittää innoissaan että tämä on niin hieno kun tämä on niin patinoitunut ja insinööripoikaystävä jossain vaiheessa kieltäytyi enää ottamasta autoonsa kyytiin että ahaa se on joku vähän patinoitunut että sä olisit hyvä katsastuskonttorissa sillei että kaikille lähettää onnittelut että teillä on todella hienosti patinoitunut auto kaikki sais pisteet vähintään siitä eli tää on joku. Eli kaikki alkaen ihan siitä että matkalla saattaa kuvailla vaan jotain rapautuneita seinäpintoja silleen että sukulaiset ja ystävät katsoo että ahaa että missä se nähtävyys on mutta kun tuossa on tuo hieno seinä et kyl se vaan tulee jostain sellasesta jan tekemästä kauneudesta että et niistä tehdastiloista tykkää että ja sitten on sanotaan että kaikki tommonen ihan uudet liiketilat ja joku ostoskeskusmaisuus se on jotenki niin hurjan kliininen ja niinku antiseptinen ympäristö että se niinku tuntuu sitäkin kautta lamaannuutavalle että sinnen ei voi sulautua samalla tavalla kun jonnekin jossa on uusi aelämisen jälkiä

011
K: Mitä teet ja mikä siinä on mielenkiintoisinta?

Joo, no vaatteitahan mä teen, hyvin yhden asian ihmisenä siinä mielessä että nyt ei oo kyllä sen jälkeen ku Tampereelle tuli ja opiskeluaika mitä niinku sanotaan et mä opiskelin Hämeenlinnassa opiskelin siellä kolme vuotta ja se oli tylsää mut sanotaan et sit ku mä pääsin sieltä pois mä tulin Tampereelle tulin tohon Tamprereen teatteriin ja aloin vääntämään noita puoliharrastelija ja harrastelija teatteripuvustuksia niin tuota sen jälkeen on kyllä elänyt tästä kaikenlaisesta puvustamisesta ja vaatteiden tekemisestä ja jotenkin se on vaan jääny päälle ku nyt on niin vaihtelevasti saanu tehdä asioita et ihan yhtä lailla on mielenkiintoista miettiä yhen ihmisen tarpeita kun sillä on joku väri ajatus tai ajatus jostain muodosta niin jatkaa sen muun kokonaisuuden sen ihmisen näköseks tai sitten toi puvustuspuoli et toi et oikeestaan se nautinto siitä et saa vaan suunnitella ja tehdä johonkin tarpeeseen ja raameihin mut kuitenkin silleen omaa luovuuttaan käyttäen siinä tarjota jotain sellasta mitä se ihminen ei osaa pukea sanoiks eikä kuviks. Ja sit vielä et saa sen materiaalin asettumaan sellaseen muotoon et se ihminen voi sanoo et tää vastaa linjoiltaan juuri sitä mikä on lähtynyt hyvinkin epämääräsestä asiasta liikkeelle. Et saa jotenkin houkuteltua sen sieltä niistä asoista ulos sen semmosen mikä se on sen vaatteen muoto mikä se väri on ja muu ni vaikka välillä ajattelee että vois ruveta välillä hankkimaan muita harrastuksia ni ni kyl toistaseks on saanu niin kivoja vaihtelevia juttuja tehdä ihmisille ja eri tommosiin bändeille ja tollain. Kyllä mä tuun varmaan jossain määrin tekemään tämmöstä kasseja kantaan ja vaatteita vääntään lopun ikääni että mitäs sit vielä et yrittäjänä olemisen vapaus vielä päälle se että päivät on kyllä kovasti pitkiä mutta ei tarvi olla missään sanotaanko, monet puvustotkin on työpaikkoina semmosia että kun kahvia on ollut tapana juoda yhdeltätoista niin kahvia juodaan yhdeltätoista ja vaikka olis se autuus että tietää pääsevänsä pois viideltä eikä mahdollisesti aamuyön puolella niinku ite monesti lähtee niin tässä on ainakin se vapaus että saa saa istua just sillä hetkellä kun joku kaveri tulee poikkeamaan kahville niin voi istua vaikka tietäs että se tarkottas tuntua lisää johonkin muuhun aikaan päivästä, saa tehdä yöllä töitä. Me huomattiin esimerkiks ton Reijan kanssa ku tehtiin noita näytösvaatteita et paras aika täällä oli oikeestaan nautiskella työnteosta vasta sillon kun kaikki muut oli lähteny et meillä varmaan tää perinne tulee säilyyn edelleenkin et säikäytellään noita stv:n vartijoita aina syömällä eväitä täällä kummaalisesti aulassa tai muutan niinku levittäytymällä silleen että hyvittavaa oli että kun me eilen taas palattiin yötöihin tänne ni yks tota jolla on ateljee tuolla teollisuuspuolella ni sano etää ai te palasitte nyt että hän mietti kuinka monta päivää te maltatte nukkua ja pysyä poissa mutta nyt täällä ollaan taas tutulla tavalla yötöissä ja meillä oli hirvee leiri ku piti autolla viedä pois kaikkia noita näytöksestä jääneitä kaljakoreja ja muita ni toi koko käytävä oli sillai tavararöykkiö ja sit me lajiteltiin jotain kankaita. Se oli taas vaan tätä ai te palasitte taas töihin teitä näkee täällä yöllä te ootte töissä me mietittiin että olis hienooo, en tiedä antaako lainsäädäntö luvan mut että alkais myymään vaateita et jois sais vaikka keskustasta sitte vielä mahdollisesti jonkun liikkeen ni se oli auki ennemminkin iltapäivä neljästä yöllä kahteentoista tai yhteen että ihmiset vois tulla matkalla baariin hakemaan vaatteita meiltä.

K: Se olis hyvä.

Aina kun olis tää klassinen, mä en lähde mihinkään mulla ei oo vaatteita, ni vois mennä.. meinas tulla omalle osalle tossa enen näytöstä vikaa edeltävänä yönä piti päättää mitä me päivässä väännetään itellemme, sitten se meinas mennä just niin traakiseks että ilmassa oli tää, me ei tulla, meillä ei oo vaatteita. Sit mietittiin et se olis ollu ihan tyylikästä et me ei oltas ilmaannuttu tilaisuuteen koska me ei keksitty mitä me oltais laitettu päällemme, mutta mutta sitten piti kaivaa vanhoja varastoja vähän ja pitihän se nähdä. Pitihän sitä sitten tulla, vaikkei niitä kaikkein hienoimpia vaatteita mitä aina ajattelee

05:00
vitsi et jos mä nyt oikeesti alkaisinkin tekemään itelleni jonkun vaatteen että siinä olis jo niin suuri kynnys et kun olis sata asiaa mitä vois haluta ni mikä olis se kaikkein niinku upein tai mihin sen ajan niinku käyttää kun sen itteensä käyttäis eta tais lähtä vähän sivuraiteille mutta

K: tää on niinku hyvä ei tarvi edes kysyä mitään.

Et oikeestaan tää on yks mitä on naurettu et kyllähän se puhuu et jossain vaiheessa pitää sanoo et mut on lupa keskeyttää tai.. sanoo et mä oikeesti kysyin tätä asiaa ja sä puhut tästä että se on ihan. Melkeen keskustelun alussa voi antaa valtuudet tähän että puhetta tulee jonkin verran että sitten saa sanoa että stop tai hep että nyt toi asia oli tossa että nyt kysytään jotain muuta. Mutta tota joo.

K: Jos kaikkia niitä asioita mitä ei ite välttämättä tajuis kysyäkään.

Joo no hyvä jos joukossa on sitäkin.

K. Ooksää keksiny sanoja?

Mä en ehtiny. Mä oon ihan - ootteks te kaikil

ottanu ne sanat?

013
Eli löytyykö sanoja?

Nyt vasta tulikin - kaikki muut on keksiny sanoja.

Painetta , painetta.

Pistä sinne nyt jotain, loistokkuus , patinaa voima, joku mitäs sitä sanois. Kaikki on vaan semmosta kauneus kauneus kauneus puolta että. Rauha, aa. Kodikkuus nyt oli minkä mää jo mainitsinkin mikä tuntuu uskomattomalle tällasen teollisen milijöön yhteydessä. Sit joku semmonen ajattomuus sitä kautta ja no haltioituminenhan tässä on ollu se juttu mikä tästä haastattlustakin on jotullu ja mikä täällä ihmisten kanssa toimiessa on tullu. Ja - nyt on kyllä pitkä hiljasuus. Laitetaan tää sen näytösväsymyksen piikkiin että mä en jaksa vaivata ajattelemalla juuri sitä mitä pitäisi ajatella. Täällä on repullinen mukana. Olikos vielä.

K: Eiköhän se siinä.