TOINEN TEKSTI

RAKENNE

Kansi
Alkukohtaus
Sammio

Aula Huone Halli

Talonmies

Manilla Pyynikki Lutakko

Lopussa suojelusta

TARINOITA TEHTAASTA

Tehtaan koneet pysähtyivät.

ALKUKOHTAUS

On erittäin todennäköistä, että tehdas olisi jotenkin käynyt ilman minuakin, sillä kukaan ei ole korvaamaton. Minä siis en ollut millään tavoin tärkeä tehtaalle. Mutta tehdas oli minulle. Tehdas ylipäänsä.

Väinö Linna
(Yhdyslanka-lehti 1961, kirjassa Me Finlaysonilaiset)

Humanistisen maantieteen mukaan paikka syntyy ihmisen kokemuksista, tunteista ja tulkinnoista. Paikalla on oma olemuksensa, joka tekee siitä ainutlaatuisen verrattuna kaikkiin muihin tiloihin.

Kun ihminen tuntee kuuluvansa tiettyyn paikkaan, siitä tulee osa häntä itseään. Toisaalta paikkaa ei ole edes olemassa ihmisen ulkopuolella.

Paikka = eletty sijainti

(Talonmies) tää tehdas on vanha. on tietysti vaikee sanoo täsmälleen kuinka vanha, kun toinen nurkka on vanhempi kuin toinen. niin näissä on yleensä, aina on rakennettu ja korjailtu tarpeen mukaan

tehtaan tuotanto loppu kakstoista vuotta sitten, mutta vielähän nuo talonmiestä tarvii. enpä tiedä kuinka kauan

tää on siinä mielessä hyvässä asemassa, että täällä ei oo paljo tyhjillään. mitä täällä onkaan, no aulassa on vaatesuunnittelija Sanna. sillä oli äskettäin muotinäytös

SAMMIO

Kun hän avaa konepajan oven, katsovat äänettömät koneet häntä joka taholta: sorvit, porauskoneet, höylät ja jyrsinkoneet. Ne ikäänkuin tervehtivät, nyökkäävät päätään.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Keittohuone
kapasiteetti 450 000 pll/vrk
mallasmäärä/keitto 4 200 kg eli 2 ha ohraa
keittoja 6 vuorokaudessa, yhden keiton kesto 10 tuntia

(Sannan ääni).."Esimerkiks tuolla sammiotilassa on hanoja, pieniä nippeleitä ja nappeleita...kauneus tulee just siitä, että kaikki on tehty toimiviks ja vaan oikeestaan sitä varten mut ne on oikeessa suhteessa kaikkeen muuhun täällä että ne toimii ja näyttää hyvälle."

Teollisen glamourin tapahtuma alkaa kuparisista sammioista.

Sammioiden luukuista humahtaa valoa ja kaksi mallia kiipeää esiin. He tuijottavat yleisön päiden yli rävähtämättä, mutta jännitys näkyy hengityksestä.

Mallit seisahtuvat kymmenen sentin päähän yleisöstä. Yleisö-parka yrittää olla katsomatta heitä silmiin.

Kun polkkatukkainen poika astuu näyttämölle toisen kerran, hänen oikeaan etusormeensa on ilmestynyt tuppo sideharsoa.

Asuste.

Tai ehkä tapaturma pukuhuoneessa - hänen varpaassaan on veriviiruja.

Yks Alavan Hilja, kun ei niitä koneita olis saanu käydessä putsata, niin hän putsas ja hänen jäi kätensä sinne ja meni kaikki sormet paitsi peukalo jäi. Se oli niin etevä, että hän pysty oleen koneella sen jälkeen vaikka kaikki sormet meni.

Aili Lindevall
(Me Finlaysonilaiset)

Kello sammiotilan seinällä näyttää aina samaa aikaa.

(Talonmies) mää pysäytin kellon elokuun yhdentenätoista päivänä, kun tehdas lopettettiin. muistan sen päivän varmaan ikuisesti. työpöydät, paperit, koneet, kaikki oli entisellään. vain ihmiset ja äänet oli kadonneet

mulla on kaikki lehtileikkeet tallella. mut en mää mitään nostalgiaa halua vaalia, aika kulkee eteenpäin

Teollinen kaupunki tehtaineen syntyi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Teollistuminen oli yksi suurimpia käännekohtia sosiaalisten suhteiden ja kaupunkien kehityksen historiassa.

Modernin ajattelun peruskäsityksiä olivat rationaalisuus, massatuotanto, yhtenäisyys, taloudellinen ja tekninen edistys.

AULA

Ja se oli se tehtaan pilli, se aina määräs tunnit ja ajat...Siihen sitte vähitellen kasvo ittekin virran mukkaan. Se oli niin luannollista, ettei muuta mahdollisuutta ollu. Ainakaan meillä. Siihen oli oikeestaan syntyny...Se oli elämän päätavote, että tehtaasee. Äirin mukaan tehras oli paras paikka nuorelle tytölle.

Hellä Andelin
(Me Finlaysonilaiset)

Sanna istuu studiossaan suuren kirjoituspöydän ääressä ja piirtää mustalla tussilla vaatteita. Yksinkertaisia viivoja, polvihousuja, suuret napit.

Silitysrauta tuhisee takana.

"Usein ajattelen, että joku on joskus istunut tämän saman pöydän takana ja ojennellut palkkapusseja. Ja nyt minä väännän tässä lumppuja."

Suuren työn valmistumisesta jää helposti haikeus.

Näytöstä edeltävänä yönä Sanna valvoi, ompeli neppareita ja ajatteli, että on aivan sama, onnistuuko näytös. Se kannatti kuitenkin.

Kaupan lehtiosastolta ja baareista malleiksi löydetyt pojat hakivat vielä puolilta öin maskeeraajalta finnivoidetta.

"Oli kovasti hellyyttävää, kun tietyn taiteilijaimagon omaavat tyypit löysivät itsensä tällaisesta. Että lähtevät mukaan, kun sanotaan, että olisi tämmöinen näytös, malliksi sua haluttaisiin. Päätetään mitä sun hiuksillesi ja naamallesi tehdään."

"Ja pokka piti, vaikka yleisöä oli viiden ihmisen sijasta kaksisataa."

Tila, musiikki, vaate.

(Äänenä).."en varmasti olis pitäny näytöstä ilman sitä tilaa. Enkä välttämättä tehny sen näköstä mallistoo, ehkä se ei ollu suoraan tilan puvustamista mutta hyvin pitkälle tästä miljööstä kuitenki lähteny ne fiilikset."

Sannan studiosta näkyy aulan lasiseinien kautta Kristiinan kampaamoon. Vaatesuunnittelija ja hiusmuotoilija tekivät muotinäytöksen yhdessä, samaan tapaan kuin Mary Quant ja Vidal Sassoon 60-luvulla.

Asiakas siristelee itseään kultakehyksisestä peilistä. Kristiina tasaa latvoja ja kertoo käyneensä juuri isännöitsijän juttusilla. Tämän mukaan aikaa on korkeintaan kaksi vuotta, eihän rakennus edes ole erityisen arvokas.

Kristiina oli kerta kaikkiaan räjähtänyt. Hänen ymmärtääkseen asia ei ole lainkaan loppuun käsitelty.

"Pitääkin kysyä Susannalta, missä nyt mennään."

He ovat sitä rotua, jolle on annettu tehtäväksi rakentaa maailma sementistä ja teräksestä. Ehkäpä joskus, kun suuret kaupungit ovat aivan valmiit ja niiden esikaupungit muutettu puutarhoiksi, onnellisimmat ihmiset asuvat niitä?

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Susanna (arkkitehtiopiskelija) on soitellut virkamiehille ja lähettänyt tehtaan omistajalle suunnitelmansa alueen rakentamisesta. Puheluihin vastaa yleensä henkilö, jolle asia ei varsinaisesti kuulu, eikä omistaja ole vielä kertonut mielipidettään Susannan ehdotuksesta. Kaavasta päätetään alustavasti muutaman viikon kuluessa.

Kansalaissodan aikana oli laitos tietenkin ollut suljettuna, mutta nyt aloiteltiin taas töitä vähän kerrassaan. Melkein joka päivä tuli uusia miehiä. Yritettiin taas rakentaa, mitä oli tullut rikotuksi.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

(Ääntä)"...toi mitä ikkunasta näkyy. Ku sieltä näkyy niin paljon erilaista maisemaa. Ja siis niin eri aikakausien asioita yhdistetynä toisiinsa vähän rumillakin tavoilla. Tai et ruma ei oo pahasta tai ehkä se paikka on myöskin sitä että täällä on muita samanhenkisiä ihmisiä joilta saa niitä inspiraatioita ja ideoita."

Sanna on miettinyt Kristiinan kanssa varasuunnitelmaa:

(Tämä välkkyen, mainosmaisesti) Muuntaja

Tule meille muuntumaan! Muunna hiuksesi, vaatteesi, kaikki!

(Äänenä).."et sais pysyä jollakin tavalla teollisuustilassa haltioitumisen miljöössä..Liiketilat ja joku ostoskeskusmaisuus se on jotenkin niin hurjan kliininen ja niinku antiseptinen ympäristö...jonnekin jossa on elämisen jälkiä."

(myös tämä, jos ei oo liian pitkä) Niin se on vaan joku elämisen meininki....todella hienosti patinoitunut auto."

Vaatesuunnittelija saa materiaalin asettumaan muotoon, joka on lähtenyt alulle hyvin epämääräisistä toiveista. Hän saa houkuteltua kankaasta ulos niitä asioita, joita vaatteen tilaaja ei välttämättä ole osannut pukea sanoiksi tai kuviksi.

"Sillä on mielessä jokin väri tai ajatus muodosta. Mun tehtäväni on jatkaa muu kokonaisuus sen ihmisen näköiseksi"

Yö on paras aika nauttia työnteosta.

"STV:n vartijat säikkyvät, kun syödään eväitä aulassa kummallisesti keskellä yötä. Eilen taas palattiin ensimmäistä kertaa näytöksen jälkeen yötöihin. Yksi taiteilijoista sanoi, että hän olikin ihmetellyt, kuinka kauan me maltetaan nukkua."

Sanna haaveksii perustavansa keskustaan liikkeen, joka olisi auki iltapäivästä keskiyöhön.

"Ihmiset voisivat tulla matkalla baariin hakemaan vaatteita meiltä. Siis aina kun on tullut se klassinen ongelma, että "mä en lähde mihinkään, mulla ei ole vaatteita."

"Se meinasi mennä just niin traagiseksi muotinäytösiltana. Ilmassa oli jo sitä että me ei tulla kun ei ole mitään. Se olisi ollut tyylikästä. Vaatesuunnittelija ei osallistu muotinäytökseensä, koska sillä ei ole vaatteita."

Vuorotyötä tehtiin. Oli niin kiirettä siällä, että se jäi monta kertaa ihan painajaiseks, että mää uniakin näin:mää olin vaan siällä koneella ja kehräsin.

Siinä ei paljo ruakatuntia ollu, monta kertaa mää vein tommoset pienet voileivät vaan ja pienen pullon kahvia, välillä jäi juomatta, kun ehti jähtyä, kun oli niin kiirettä.

Aili Lindevall
(Me Finlaysonilaiset)

(Talonmies)siellä ne istuu yöt päivät ja hakee aina paakarilta leipää (tähän videoo pullanteosta?)

Kaupunkiteollisuus alkoi taantua 1970-luvulla. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa teollisuustyön merkitys väheni ja tuotannon oli muututtava joustavaksi. Talous, elämäntapa, valtarakenteet hajaantuivat. Postmodernin periaatteiksi muotoutuivat moniarvoisuus ja pirstoutuneisuus.

Vanhat tehtaat muuttuivat tuotannon paikoista urbaaniksi joutomaaksi.

(Talonmies) rakennuksena tää on aika erikoinen, mutta tärkeetä on sekin, että täällä on tällanen yhteisö. tietysti voi sanoo, että millä oikeudella näiden pitäis saada olla täällä halvalla vuokralla. että tietysti omistaja haluais korkeempaa vuokraa, ja siksi tietysti haluais rakentaa uutta. isot rahat kyseessä

kävin kaupunkilaisten ja päättäjien keskustelutilaisuudessa. päättäjät sanoivat, että ei vanhoja kannata kunnostaa, kun niistä tulee sitten vaan sellasia julkisivuja, lavasteita

eikö tämä sitten oo se paras käyttö, nämä ihmiset nimenomaan haluaa tämän tällaisena kuin tämä on. ei vanhasta tarvi tulla uuden veroista

HUONE

Tanssia lauantai-iltana, kun viikon työt on tehty, tanssia niin kauan kuin jalat kestävät.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Kolmannen kerroksen ikkunoista tulee valoa ja epämääräistä musiikkia.

Paikka on kuin soittorasia.

Manne polttaa tupakkaa sormettomat sormikkaat käsissään. "Bändin nimi on Paraxism. Voit kattoa sanakirjasta, mutta ei se mitään oikeasti tarkoita."

Käytävän päädyssä on läjissä lautaa, rautaa, rikkinäisiä studiolamppuja ja hammaslääkärin tuoli. Manne vakuuttaa, että tuoli on ehdottomasti saatava mukaan, jos Paraxism joskus kuvaa videota.

"On kai täällä sikamainen sotku, mutta ei se haittaa. Tuskin täällä kukaan uskaltaisi olla, jos olisi liian siistiä. Kyllä mä tykkään tästä paikasta."

(Äänenä)"Ihmiset. Kaikenlaiset ihmiset. Siis täällä tapaa paljon ihmisiä. Älytön kohtauspaikkahan tää on. Tavallaan. Bändin mukana tulee aina hirveesti porukkaa jostain muualta. Vanhat tutut kohtaa ja uuet tutut."

Huone on tapetoitu hedelmäkennoilla ja batiikkilakanoilla. Rumpujen takana keltaisessa kankaassa irvii Mannen maalaama naama. "Yksi ilta alkoi ahistaa."

"Tämä on niin kuin toinen koti. Jos ei treenata, istutaan ja jauhetaan paskaa muuten vain."

Seinän takana soittaa hiljainen popbändi.

"Aina on kysyttävä, että onko teillä treenit tänään. Jos on, me ei viitsitä pitää omiamme. On vahingossa pilattu niiltä jo niin monta treeniä. Noista yläkerran taiteilijoista en tiedä, ei kai niitä musiikki haittaa. Eivät ole ainakaan valittaneet."

Tällä hetkellä Paraxismin tavoitteena on saada levytyssopimus. Tietenkin.

"Bändin historia on pitkä ja surullinen. Se on toiminut viitisen vuotta, ja jätkät on tehny hirveesti nauhoja ja julkaisseet omakustanteena minidiscin."

"Aiemmin se oli sellaista raskasta, hirveen nopeeta metallia, mutta sitten jätkät ajatteli aikuistua. Pääsin haastatteluun ja tulin bändiin viime helmikuussa."

"Mä en tiedä nuoteista mitään. Olen korvakuulotyyppi."

Paraxism on saanut Radio Mafian Apteekkiohjelmassa pari soittoa. Ensimmäisellä kerralla toimittaja ei tiennyt bändistä muuta kuin kotipaikan, sillä sähköposti ei ehtinyt ajoissa perille. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin.

Viime keikasta jäi käteen satanen.

"Kallista touhua tämä on, miinukselle menee koko ajan. Välillä tuntuu, että tässä ei ole mitään järkeä. Mutta mikspä tätä ei tekisi. Ei pidä luovuttaa."

Välillä itsetunto on nollissa.

"Mood Swing, mun terapiabändini, on mustaa, synkkää raskasta rokkia. Saa karjua tarpeekseen."

Mood Swingin treenikämppä on urheiluhallin pukuhuoneessa.

"Piti oikein ruinata sitäkin pukuhuonetta, että liikuntavirasto, pliis anna nyt. Kämppätilanne on surkea. On vain nimi jonkun Ö-mapissa, ja se ajattelee että enpä tiijä, ryttyyn ja roskikseen."

Niissä taloissa asui tehtaan työläisiä, joten kaikki olivat saman arvoisia keskenään. Myös käyttäytyminen oli melko tasaista. Ei ryypätty eikä kiroiltu.

Elli Reinikka
(Me Finlaysonilaiset)

"Jos mulla olisi omakotitalo, niin meille vaikka koko poppoo asumaan. Sitten on juteltu melkein ohta kurtussa, että lähdettäisiin koko perhe Helsinkiin."

Paraxismilla ei ole aavistustakaan, mihin mennä, jos joutuu tehtaasta pois.

"Rakennus on kai huonossa kunnossa, mutta en mä oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Tämä on mulle vain treenikämppä, en mä tiedä yleisemmin mitään tästä ja tämän asioista. Sitä paitsi minä olen vain tyhmä laulaja, mun tehtäväni on näyttää mahdollisimman hyvännäköiseltä ja ahistuneelta."

Mannen tietojen mukaan on ehdotettu, että koko kulttuuriväki joutaisi Valmetin tiloihin. "Ilmeisesti se tarkoitti, että bändit, teatteri, kaikki sinne. Varmaan samaan huoneeseenkin. Hyvä. Kuulemma kaupunginjohtajan päälle oli satanut paperia ja paskaa, itse en ollut paikalla."

Tehtaan tanssisalissa käy joka viikonloppu hyviä bändejä. Tehtaan viereen rakennetaan parhaillaan uutta kulttuurikeskusta.

"En mä oikein ymmärrä. Siellä on sitten varmaan kerran kesässä jotkut saatanan soutukilpailut."

"Haloo nousee sitten kun tulee tuomiopäivä."

Ollessani ensi aikoja tehtaalla kuulin vanhojen muistelevan Patruunan ennen vanhaan järjestämiä kesäjuhlia. Proomu oli varustettu penkeillä retkeläisten istuimiksi ja jokin tervahöyry hinasi sen juhlapaikalle. Paikkaa en muista. Perillä oli ollut ohjelmaa ja tarjoilua.

...Miesten juoksun jälkeen oli runonlausuntaa. Veikko Mäkinen kehräämöstä lausui Arvi Kivimaan runon Tehtaan portaat. Rytmikkään, selkosanaisen runon taidokas tulkinta toi hänelle voimakkaat aplodit.

Erkki Järvensivu
(Me Finlaysonilaiset)

Punainen tiili on sitkeää. Se kesti rakennemuutoksen ja 80-luvun.

HALLI

Konepaja oli suuri, likainen huone, täynnä koneita, täynnä viuhuvia remmejä, jotka aluksi hirveästi peloittivat häntä. Mutta hän puri hampaansa yhteen ja teki reippaasti kaiken, mitä käskettiin. Hänen isänsä oli kyennyt olemaan täällä, siksipä oli hänenkin kyettävä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Painolaite, kuivaaja ja väripurnukat vievät yhden nurkan, studiokankaat ja lamput toisen. Nahkasohva, nojatuolit ja kahvipöytä voisivat jäädä paikalleen sermin taakse ja silti tilaa olisi kolmannellekin. Tekstiilipainaja ja valokuvaaja suunnittelevatkin ottavansa vielä alivuokralaisen, erään tutun korusepän.

Henkka sekoittaa bodariseuran verkkareiden tekstin värit sormituntumalla.

"Tuhanteen paitaan joku logo, ei se ole kovin mielenkiintoista. Kiinnostavaa on värien ja muun suunnittelu."

Henkan mukaan maanantait eivät ole yhtään helpompia kuin ennen, vaikka nyt hänellä on oma yritys, oma työtila ja kivat näköalat joelle.

Koneiden hyrinä ja kolina tunkeutuu hermoihin yksitoikkoisen uuvuttavana, siihen voisi melkein nukahtaa. Mutta jos nukahtaa, voi menettää työpaikkansa, ja jos menettää paikkansa, voi menettää koko elämänsä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Tai ehkä sittenkin. Aamulla voi keittää ensin kahvia, lukea lehteä sohvalla ja suunnitella maanantaitaan rauhassa.

Naisten kuntovitonen olisi aika hyvä tilaus.

(Talonmies) jotenkin se harmittaa, että ei nähä mitä mahdollisuuksia paikalla on. ei nähdä miten hyvin se toimii

tällä on värikäs historia, monta eri omistajaa, mutta työtä on tehty aina. sitäkin voi tietysti arvostella tällasta tehtaan romantisointia, kun toisille tämä on ollut raa´an työn paikka. että ei voi ymmärtää hikeä ja väsymystä jos ei oo sitä itte kokenu

mun mielestä nää ihmiset kuitenkin ymmärtää sen historian ja arvostaa sitä. aika on erilainen ja ihmiset ovat erilaisia, mutta rakennus ei jää kuoreksi, sillä on sisältö

Elvytys (revitalisointi)

Yleensä alueen tai rakennuksen toiminnan virkistäminen. Erikoisesti uuden, luontevan käyttötarkoituksen löytäminen olevalle ympäristölle tai yksittäiselle rakennukselle.

(Rakennussuojelun perusteet I)

Baletin puolella harjoitellaan argentiinalaisen tangon iltaa. Raija ohjaa Annaa ja Urmasta tanssimaan yötä rantakuppilassa.

"Ole tyrannosaurus rex!"

"Tämä ei ole estradi, tule lähemmäksi."

"Nouse korkeammalle!"

(Talonmies) tää on ihmisille samalla kertaa sekä historian että tämän hetken paikka. tällä on siis paljon merkitystä menneisyyden ja nyt tämän päivän kannalta. erilaista merkitystä, mutta yhtä tärkeetä...mutta niinpä se on ympäri Suomea, ei tää ole ainut paikka uhattuna

Kerran koneet joka tapauksessa valloittavat maailman niin tarkoin, että tehtaat tuottavat ilman työmiehiä, että laivoja ja lentokoneita ohjataan radioaalloilla, että maanviljelijä ei tarvitse avukseen renkiä eikä piikaa. Silloin on työväenluokka täyttänyt tehtävänsä maailmanhistoriassa ja sen on aika poistua näyttämöltä.

Toivo Pekkanen
(Tehtaan varjossa)

Tässä tehdas jakaantuu Pyynikiksi, Lutakoksi ja Manillaksi

HALLI
Manilla, Turku

Vanhin osa, kivinen polttimo, on rakennettu 1866. Erinomaisesta punssistaan tunnettu höyrypolttimo lopetti toimintansa 1910-luvulla. Vuoteen 1929 tiloissa toimi remmitehdas ja 1980-luvun loppupuolelle saakka köysitehdas.

1990-luvun alusta rakennuksessa on toiminut Aurinkobaletti. Osa tiloista on vuokrattu bändeille, taiteilijoille ja silkkipainolle.

Manillan rakennukset säilyvät pitkän ja monimutkaisen kiistan jälkeen. Tehtaan tulevista käyttäjistä ei vielä ole varmuutta.

"On helppoa vedota siihen, että kaupungin on oltava kulttuurimyönteinen. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse kulttuurimäärärahoista", sanoo kaupungin toimistoarkkitehti.

"Manilla säilyy kyllä. Asemakaavaa ei kuitenkaan ole muutettu, enkä minä ainakaan pane tikkua ristiin sen muuttamiseksi."

SAMMIO, AULA
Pyynikin Panimo, Tampere

Pyynikin Panimon vanhimmat osat on rakennettu 1897. Tehtaan tuotanto loppui 1992. Kiinteistössä toimii mm. kampaamo, hieromo ja leipomo. Tiloissa on myös kotitalousoppilaitoksen luokkia sekä taiteilijoiden työhuoneita. Osa rakennuksista on määrätty suojeltaviksi, muulle tonttialalle on suunniteltu kerrostaloja.

Vuonna 1925 valmistunutta konttorirakennusta (AULA) suunnitellaan purettavaksi. Tilalle rakennettaisiin parkkipaikka.

HUONE
Tanssisali Lutakko, Jyväskylä

Lutakko on rakennettu 1949 Osuuskauppa Mäki-Matin leipätehtaaksi ja keskusvarastoksi. Nyt tiloissa toimii Jyväskylän elävän musiikin yhdistys. Siellä on myös suosittu 300 ihmistä vetävä tanssisali, taiteilijoiden työhuoneita, bändien tiloja ja autokorjaamo.

Lutakko puretaan. Tilalle on kaavoitettu parkkialue.

Kaupungin kaavoitusteknikon mukaan aikataulusta ei vielä ole tietoa. "Nyt kun Nokia on kiinnostunut Jyväskylästä, muutkin yritykset kiinnostuvat. Se tietenkin nopeuttaa suunnitelmien etenemistä."

Lopussa erillisenä tekstinä asiaa tehtaiden suojelusta, muutama esimerkki jne.