Pyynikin Panimo
Koulukatu 11, Tampere

Historia
Pyynikin Panimon vanhimmat osat on rakennettu vuonna 1897. Panimo pystytettiin tontille, johon kuului hyvästä vedestään tunnettu Kaakinmaan kaivo. Koulukadun varrella oleva asuinrakennus valmistui noin 1920 ja konttorirakennus 1925. Tehtaan uudemmista rakennuksista merkittävin on 1963 valmistunut keittolaitos.

Pyynikin keskuspanimon perusti kauppaneuvos Julius Johnsson. Panimo rakennettiin 2,5 miljoonan litran vuosituotantoa varten.

Tampereella astui voimaan kunnallinen kieltolaki vuonna 1903. Kiristyneen kilpailun takia kaupungin seitsemän panimoa yhdistyivät vähitellen Näsijärven-Osake-Oluttehtaaksi, jonka nimi muuttui 1920 Oy Pyynikiksi. Oy Pyynikki sulautui 1980-luvulla Oy Sinebrychoff Ab:hen. Tehtaan toiminta loppui elokuussa 1992.

Nyt
Tehtaan kiinteistössä toimii mm. kampaamo, hieromo ja leipomo. Tiloissa on myös TV 2:n studioita, kotitalousoppilaitoksen luokkia sekä taiteilijoiden työhuoneita. Esimerkiksi keittolaitos on nyt vailla käyttöä, ja osa tiloista on tyhjillään tai epämääräisinä varastoina.

Tulevaisuus
Panimon kiinteistön omistaa Oy Sinebrychoff Ab. Osa rakennuksista säilyy varmasti, osan kohtalo on vielä epävarma. Koulukadun varrelta ainakin julkisivu säilyy sellaisenaan, Tiiliruukinkadulta osa. Konttorirakennus (missä esim. kampaamo ja vaatesuunnittelijan työtila) on purku-uhan alla.

Panimon alue on kaavoitettu teollisuustontiksi, mutta tilalle havitellaan hienoja kerrostaloja. Suunnitelma asemakaavan muuttamiseksi on valmis ja parhaillaan hyväksyttävänä. Tarkastusten jälkeen laaditaan asemakaavan muutosluonnos, jonka apulaisasemakaava-arkkitehti Kristiina Jääskeläinen arvelee valmistuvan tämän vuoden puolella. "Vasta kun asemakaava on valmis, tehdään päätöksiä." "Etsitään uudet käyttäjät vanhoille rakennuksille."

Panimon alueen suunnittelua varten on pystytetty projektiryhmä, jota johtaa Markku Mustalahti. Hänen mukaansa Panimon uudesta käytöstä ei ole vielä varmuutta. "Ehkä asuntoja tai muuta käyttöä."

Konttorirakennuksen paikalle on suunniteltu autokantta, eli ilmeisesti katettua parkkihallia.

Nicklas: Kävin kuvaamassa leipomossa 12.11. Leipuri Harri Kangasoja on tullut ensimmäisten joukossa taloon panimon lopetettua. Ollut Fazerilla töissä, kyllästyi ja perusti oman yrityksen. Työllistää itsensä lisäksi vaimon joka on Aasiasta ja myyjän Pete Mäkelän. "Aluksi oli hyvin rankaa saada rahat riittämään ja tein melkein kaikki mahdolliset virheet", sanoo Harri. Päivät alkaa jo puoli viideltä ja loppuvat iltaviideltä. "Ennen tein töitä kaikkina viikonpäivinä, nyt otan vapaata viikonloppuna." Harri myy tuotteitaan vain oman myymälänsä kautta. "Ei kannata käyttää jälleenmyyjiä, eikä laajentaa, sillä se vaatisi niin suuret investoinnit ja ajastakin on jo nyt pula." Asiakkaita on paljon lähikulmilta. Vanhempaa ja nuorempaa väkeä. Koululaiset käyvät vilkaasti. Vilkkain aika 9-10 aamulla.

Yhteystietoja
Apulaisasemakaava-arkkitehti Kristiina Jääskeläinen 03-314 66518
Projektisihteeri(?) Markku Mustalahti 03-212 2550
Talonmies Benny Gustafsson 0400-624 112
Arkkitehtiopiskelija Susanna Virta 040-590 6532
Leipuri Harri Kangasoja 03-22 33 123 (leipomon myyjänä Pete Mäkelä, lupasin ilmoittaa kun juttu on valmis)

Tanssisali Lutakko
Schaumaninkatu 3, Jyväskylä

Historia
Lutakko on rakennettu vuonna 1949 Osuuskauppa Mäki-Matin leipomoksi ja keskusvarastoksi.

Nyt
Lutakon tiloissa toimii Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu. Siellä on myös suosittu, noin 300 ihmistä vetävä tanssisali, bändien treenikämppiä ja autokorjaamo. Ylimmässä kerroksessa on taiteilijoiden ateljeetiloja. Rakennus on huonossa kunnossa.

Tulevaisuus
Lutakon omistaa rakennusliike Jyväs-Helmi Oy (?). Viereen rakennetaan parhaillaan Jyväskylän Paviljonkia, suurta Tampere-talon tapaista messu- ym. keskusta, jonka laajenenemisesta Lutakon kohtalo on kiinni. Alueelle rakennetaan myös uusia kerrostaloja.

Tanssisali Lutakon paikalle on kaavoitettu pysäköintipaikka. Kaavoitusteknikko Ilona Sassin mukaan Tanssisali on merkitty purettavaksi, mutta tarkasta aikataulusta ei ole tietoa. "Tuskin ensi vuonna, mutta ehkä sitä seuraavana."

"Nyt kun Nokia on kiinnostunut Jyväskylästä, muutkin yritykset kiinnostuvat. Se tietenkin nopeuttaa suunnitelmien etenemistä."

Yhteystietoja
Kaavoitusteknikko Ilona Sassi 014-625 084
Taiteilija Päivi Meriläinen 014-642 284
Laulaja Manne Ikonen 040-564 8041
Professori Kalevi Pöykkö ?
Jelmun johtaja Petri "Pantse" Paunonen puhelin 014-617 866 / 040-5129168
Projektisihteeri Martti Päivänsalo 014-624 371

Manilla
Itäinen Rantakatu 64, Turku

Historia
Vanhin osa, kivinen polttimo, on rakennettu 1866 entisten Sotalaisten kylän maalle. Tontti lunastettiin kaupungilta 600 markalla, ja sen valintaa perusteltiin hyvällä lähdeveden saannilla.

Nykyinen rakennuskanta on syntynyt pitkän ajan kuluessa, ja rakennuksissa on tuotannon laajentuessa, tilantarpeen kasvaessa tai käyttötarkoituksen muuttuessa tehty paljon muutoksia. Vanhin osa muodostaa edelleen tontin koillislaidan siiven, ja sen ulkoasu on hyvin lähellä alkuperäistä. (Aurinkobaletin tilat.)

Rakennuksen kaakkoispuolella sijainnut puuvarastorakennus on purettu. Lounaispuolella on betoninen ja puinen kellarirakennus, joka on rakennettu vuoden 1919 jälkeen.

Itäisen Rantakadun varrella sijaitsi aiemmin vuosina 1894-1895 valmistunut kivinen tehdasrakennus. Sen tilalla on nyt 1948-1951 valmistunut rakennus. (Se, missä tekstiilipainaja ja valokuvaaja majailevat.)

Manillan rakennutti turkulainen insinööri John Cowie viinatehtaaksi. Cowie sai 1866 senaatilta luvan tuottaa vuosittain 50 000 kannua paloviinaa. Tehtaan omistussuhteet olivat hieman epäselvät, sillä asiakirjoissa mainitaan kaksi nimeä, John ja David Cowie, jotka saattavat olla yksi henkilö, veljekset tai isä ja poika. Cowien jo kuoltua muodostettiin tehtaasta 1880 Aura Nya Ångbränneri -osakeyhtiö. Yhtiö tuotti jalostettuja viinoja, viiniä hedelmistä ja marjoista sekä etikkaa.

Höyrypolttimo lopetti toimintansa 1910-luvulla. Seuraavaksi rakennukset siirtyivät remmitehdas Danan käyttöön, ja 1929 tiloihin siirtyi köysitehdas Manilla. Tarinan mukaan Manilla-nimen keksi tehtaanjohtajan vaimo. Köyttä valmistettiin sisalista, jota tuotiin Manilasta. Köyden valmistus loppui tehtaassa 1980-luvulla.

Nyt
Rakennuksessa on toiminut 90-luvun alusta saakka Aurinkobaletti. Osa tiloista on vuokrattu bändeille, taiteilijoille, silkkipainolle jne. Osa tiloista on tyhjillään.

Manilllan tilojen vuokra on halpa, vain 10 markkaa neliöltä.

Tulevaisuus
Manillan omistaa periaatteessa Pro Manilla -säätiö. Manilla säilyy, mutta sen tulevasta toiminnasta ei vielä ole varmuutta.

Asialla on sotkuinen tausta. Toimistoarkkitehti Iina Paasikiven mukaan:

Alun perin teollisuustontiksi kaavoittettu alue asemakaavoitettiin 80-luvulla asuinrakennuksiksi. Koko Manilla suunniteltiin purettavaksi ja tilalle aiottiin rakentaa "matalia, vaihtelevasti polveilevia terassitaloja."

"Hulluuksissaan annettiin liikaa rakennusoikeutta. Silloin mikään ei ollut liian hyvää", arvelee toimistoarkkitehti Iina Paasikivi.

Vuonna 1986 nousi esiin ensimmäinen aloite Manillan rakennusten suojelusta, kun alettiin pohtia kiinteistön kulttuurihistoriallista arvoa. Suojeluehdotuksen mukaan tehtaan vanhin osa ja rannan julkisivu säilyisivät, muualle tulisi uudisrakennusta.

"Sitten ministeriö teki vähäisen korjauksen kaavaan, kauniissa tarkoituksessa. Se määräsi suojeltavaksi myös panimomestarin talon", Paasikivi kertoo.

Tämän muutoksen ansiosta koko tontista tuli käytännössä mahdoton rakentaa, eli siitä tuli rakennusliikkeille arvotonta maata. Vuosikymmenen vaihteessa Manillan vanhaan siipeen muutti Aurinkobaletti.

"Tämä kulttuuriporukka lähti hakemaan sympatiaa eri tahoilta, sillä totta kai ne halusivat olla siellä halvalla. Vähitellen ne saivat mukaan hyvää tarkoittavia kunnallispoliitikkoja, joilla on paljon valtaa."

"He vaativat, että kaupungin olisi ostettava Puolimatkalta tontin rakennusoikeus ja perustettava Manillaan kulttuurikeskus. Oli helppoa vedota siihen, että kaupungin on oltava kulttuurimyönteinen, mutta ei tässä ollut kulttuurimäärärahoista kyse."

"Nyt ollaan sitä mieltä, että onpas kiva kun tuo Manillakin säilyy. Olen kuitenkin varma siitä, että loppujen lopuksi harva tuli oivaltaneeksi, mistä tässä oli kysymys. Kaupunki joutui antamaan NCC Puolimatkalle kahdeksan miljoonan markan edestä korvaavia tontteja, eli nyt budjetista on pois kahdeksan miljoonaa. Se raha on nyt pois esimerkiksi katujen ja puistojen kunnossapidosta. Kyllä sitten valitetaan, mutta eipä ajateltu nyt."

"Alueelle on sitä paitsi nousemassa aivan eri näköisiä taloja kuin alun perin suunniteltiin. Manillan taakse nousee hirveä rakennusmassa. Kahdeksankerroksisia kolosseja."

"Sanotaan niin, että Manilla säilyy kyllä. Asemakaavaa ei kuitenkaan ole muutettu, enkä minä ainakaan pane tikkua ristiin sen muuttamiseksi."

Yhteystietoja
Toimistoarkkitehti Iina Paasikivi 02-262 4211
Pro Manilla -säätiön puheenjohtaja Erkki Lehmussaari 02-234 1222
Tekstiilipainaja Henri Räsänen 0400-985 863
Valokuvaaja Esa Viitaniemi 02-235 6282
Rakennustutkija Tarja-Tuulikki Laaksonen 02-262 0255
L-S Ympäristökeskus Franssila 02-266 1652