Päiväkirjamerkintöjäni Barcelonasta

Perjantai, 27. marraskuuta 1998
Lentokone lähti Helsingistä myöhässä ja Eurooppa oli kylmän kourissa. Hyvä alku matkalle. Barcelonassa (Barcelonan kaupunki, Barcelona On-Line, Fodor’s Personal Trip Planner) pilvipeite sentään rakoili ja kaupunki oli hieno yläilmoista katsottuna. Kataloniassa oli kuitenkin viileää vuodenaikaan (marraskuu) nähden, vain 12 astetta. Olin löytänyt majapaikan internetin kautta ja nyt oli vain löydettävä perille annettujen ohjeitten mukaan. Ensin junalla keskustaan mieli matalana kun matkalaukun kahva oli mennyt rikki lentokuljetuksen aikana.

Puolessa tunnissa olin keskustassa. Jäin junasta Clot Aragón asemalla. Sieltä ei enää ollut kuin viiden minuutin kävelymatka majapaikkaani. Onnistuin kuitenkin harhailemaan alueen kortteleissa jonkin aikaa. Yövyin viihtyissässä perhehotellissa, jota katalonialainen pariskunta ylläpitää. Vieraat ovat kansainvälistä porukkaa joiden kanssa pääsee helposti juttusille yhteisessä ruokapöydässä. Illaksi päätin lähteä keskustaan tutustumaan kauppoihin. Löysinkin sattumalta kaupungin keskeisimmän aukion Placa de Catalunyan.

Lauantai
Aamuni venähti pitkäksi, mutta pääsin lopulta kuitenkin liikkeelle. Perhehotellin parvekkeelta avautui näköala kohti kuuluisaa Sagrada Familian kirkkoa ja päätin käydä sitä katsomassa. Näkymä oli henkeäsalpaavan kaunis vaikka kirkko onkin vielä keskeneräinen. Rakentaminen aloitettiin lähes sata vuotta sitten. Valmiina on vain kuoret ja korkeat tornit joihin huimapäät voivat kiivetä kapeita kierreportaita pitkin.

Seuraavaksi menin Montjuïc-vuorelle ihailemaan näköaloja. Rinteiltä näkee hyvin kaupungin, sataman ja palan Välimerta. Vuori on yhtä valtavaa puistoa jossa sijatsee useita museoita, huvipuisto, olympiastadion ja vanha linnoitus. Kävin Miró-museossa ihailemassa nykytaidetta.

Illalla kävin vielä keskustassa sijaitsevassa nykytaiteen museossa, joka oli pieni pettymys koska sieltä ei löytynyt odottamaani videotaidetta eikä tietokonetaidetta. Pettymyksen korvasi kuitenkin mainio "Out of Actions" -näyttely jossa esiteltiin laajasti toimintapainotteista taidetta jossa taiteilija tai avustaja voi itse olla osa teosta. Erityisen mieleenpainuva oli "performanssitaide" joka oli ikuistettu sarjaan valokuvia. Kuvissa oli verta, hikeä, väriä, itkua, tulta ja loistetta. Näihin kuviin minä todellakin reagoin aivan toisin kuin tavalliseen taiteeseen. Ne olivat vaikuttavia. Tällaista en ollut ennen nähnyt. Tämä oli suorastaan shokeeraavaa.

Yhdessä teoksessa alaston mies makaa sängyssä. Hänen päälleen kauhotaan teurastetun eläimen sisälmyksiä. Veri roiskuu ja lakanat värjäytyvät punaisiksi. Toisessa teoksessa mies riisuutuu ja masturboi. Kolmannessa teoksessa vankisellin tapaiseen huoneeseen on kasattu rakennusjätettä ja tiilenmurikoita jotka taiteilija hullun vimmalla paiskoo ympäriinsä.

Muilta osastoilta löysin museon ainoan pyörivän videoteoksen. Tämä amerikkalainen kokeellinen video sai minut pauloihinsa pitkäksi aikaa. Istuin vain ja seurasin seinällä välkehtivää kuvaa ja rauhoittavaa ääntä. Se ei sanonut mitään järkevää, se sanoi vain lumoavia sanoja. Olin yksi kolmesta katsojasta.

Sunnuntai
Heräsin aikaisin, jotta ehtisin Montserratin luostarille menevään junaan. Olin kuitenkin vielä sen verran unenpöpperössä, etten ehtinyt ensimmäiseen junaan. Pari tuntia myöhemmin astuin toiseen junaan joka kulki läpi Barcelonan esikaupunkien. Montserrat Aeron asemalle oli tunnin matka, viimeineiset kilometrit vuorenrinnettä pitkin. Luostariin pääsee asemalta lähtevällä köysiradalla. Ehdin juuri kuuntelemaan luostarin poikakuoroa joka laulaa päivittäin kello yksi. Kirkko oli täynnä rukoilevia ihmisiä. Luostari on muutenkin oikea turistirysä jossa on matkamuistomyymälöitä, ravintoiloita ja pikaruokaloita. Halusin pois kaikesta hässäkästä, pois ihmisten parista. Rauhan ja harmonian löysin Montserratin vuoren rinteiltä. Istuskelin useita tunteja auringonpaisteessa ja ihailin valloittavaa näkymää Barcelonaan, Välimerelle ja Pyreneille. Itse Montserratin vuori on kuvankaunis. Kallio koostuu valkoisista kivistä jotka kovettunut hiekka sitoo toisiinsa. Kallio on muovautunut hauskoihin pyöreisiin muotoihin.

Maanantai
Päivästä meinasi tulla rokulipäivä, koska minua nukutti aivan vietävästi. Nukuin yli kymmenen tuntia ja iltapäivällä pidin siestaa. Ehdin kuitenkin käydä hienossa Gaudín suunnittelemassa puistossa Parc Güellissä. Mietiskelin siellä pitkän tovin. Pimeän tultua menin keskustaan. Kävin vanhassa katedraalissa hiljentymässä punaisten kynttilöiden keskellä. Katedraalin tuntumassa on viehättävä sisäpiha jota en aivan heti huomannut. Pihalla kasvaa palmuja joiden alla asustaa valkoisia hanhia.

Tiistai
Nousin jo aamuviideltä ehtiäkseni junaan. Minun piti mennä Barcelonan ulkopuolella sijaitsevaan pikkukaupunkiin Les Borgues Blanquesiin tavatakseni erään multimediyrityksen perustajia. Matkalla oli vain yksi pieni mutka. Junat eivät kulkeneet lakon vuoksi. Ihmettelin asiaa monta tuntia kunnes asia minulle selvisi. Pari puhelinsoittoa ja olin selvittänyt, että pääsen lähtemään vasta torstaina.

Loppuaamun vietin kävelemällä kilometrien pituisella uimarannalla. Kuuntelin Välimeren aaltojen pauhua ja katselin kaupunkiin saapuvia lentokoneita, jotka kiertävät meren yli. Iltapäivällä kävin vielä minimalistista arkkitehtuuria parhaimmillaan edustavassa Mies van der Rohen paviljongissa. Se rakennettiin aikanaan Saksan paviljongiksi vuoden 1926 maailmannäyttelyyn. Rakennukselle ei näyttelyn jälkeen löydetty käyttöä ja se purettiin. 80-luvulla tämä van der Rohen mestariteos rakennettiin uudelleen samalle paikalle.

Keskiviikko
Tänään oli vuorossa vierailu taiteilijamaestro Mariscalin studioille. Ne sijaitsevat vanhalla teollisuusalueella johon rakennetaan liike- ja toimistohuoneita. Estudio Mariscal on vallannut osan vanhaa tehdasta. Pihalla seisoo toimeton savupiippu ja köynnöskasvit koristavat seiniä. Kun vanhasta tehtaanportista astuu sisään, luulee melkein tulleensa puutarhamyymälään jossa on vastaanotto, reception. Mariscal ei itse valitettavasti ollut paikalla. Katalonian radiossa hänen ilmoitettiin olevan sairaalassa. Pääsin kuitenkin tutustumaan hänen yritykseensä joka työllistää 72 graafista suunnittelijaa, verkkosivujen tekijää, piirtäjää ja animoijaa. Yrityksen on tuotettava voittoa, jotta näin iso joukko voidaan pitää palkkalistoilla, niinpä Mariscal ei juuri tee omia töitä, vain tilaustöitä. Studio tekee muun muassa corporate identity -suunnittelua, julisteita, teollista muotoilua ja ihan tavallista graafista suunnittelua lehtiin ja verkkon. Mariscal piirtää aina itse luonnokset paperille. Muut graafikot jatkavat tästä ja hiovat lopulliset tuotteet tietokoneella valmiiksi. Osa graafikoista tekee 3D-malleja joita käytetään tv-animaatioiden pohjana. Itse animointi tehdään Kiinassa, koska se tulee siellä edullisemmaksi. Tällä hetkellä työn alla on iso tv-animaatio saksalaiselle tv-yhtiölle vuoden 2000 maailmannäyttelyä varten. Animaatio kertoo cyberolennon seikkailuista oikeassa maailmassa ja cyberavaruudessa. Käsikirjoitus tulee New Yorkista, grafiikka tehdään Barcelonassa ja animointi Kiinassa.

Torstai
Pääsin vihdoin matkaan Les Borgues Blanquesiin jossa tutustuin multimediayritys Antavianan toimintaan. Nousin aikaisin ja menin ulos kaatosateeseen. Satoi koko päivän taukoamatta, niin että vesi tulvi paikoitellen jopa metroon. Juna Lleidaan oli tunnin myöhässä, joten pahoittelut olivat paikallaan minua vastassa olleille Xaville ja Lluisille. Ajoimme noin 20 kilometriä Les Borgues Blanquesiin, heidän kotikaupunkiinsa. Tämän kolme vuotta sitten perustetun yrityksen toimisto sijaitsi graafikko Josepin ikivanhassa talossa aivan keskustassa. Yritys on muuttamassa uuteen tilavampaan toimistoon, jota kävimme katsomassa.

Yrityksessä on vain kolme kaverusta, mutta neljäs olisi tulossa osakkaaksi. Tehtävät jakutuvat niin, että Xavi on ikäänkuin pomo ja asiakassuhteiden hoitaja. Lluis ohjelmoi ja tekee kirjanpidon ja Josep tekee grafiikat. Yrityksen alkuaikoina pojat tekivät kokeiluja uusilla tekniikoilla, kuten Flashillä, tullakseen tunnetuiksi. Tällä tavalla he saivat ensimmäisen ison asiakkaansa, Barcelonan suurimman päivälehden, La Vanguardian, jonka verkkolehdelle he tekivät ulkoasun. He ovat myös tehneet sivustoja katalonialaisille viranomaisille ja nyt on menossa Katalonian suurimman tv-aseman, TV3:n sivuston tekeminen. He tekevät myös ulkoasuja sisältömoduuleille, muun muassa La Vanguardianille valmiin palikan joka upotetaan verkkosivun sisältökenttän. Kyseessä on sääpalvelu. Yritystä työllistää pääasiassa tavallisten verkkosivujen tekeminen, koulutustoiminta ei ole merkittävää.

Tähän saakka osakkaat ovat tehneet muutakin työtä leipänsä jatkeeksi, Antaviana ei ole heitä työllistänyt tarpeeksi. Sivutyöt ovat kuitenkin jäämässä vähemmälle. Yrityksen asiakkaat tulevat Barcelonasta. Flash-projekteja ei yksikään asiakas ole vielä tilannut. He eivät vielä ymmärrä Flashin etuja. Lisäksi ongelmana on se, että vanhoja selaimia on Espanjassa vielä runsaasti käytössä, eikä Flash-apuohjelmaa ole monellakaan. Antavianalla ei ole asiakkaita kotikaupungissa, joka elää maataloudesta. Asukkaat eivät tarvitse tällaisia palveluja, ainakaan vielä. Xavi kertoi, että hänen on vaikea selittää edes isälleen, mitä hän oikein työkseen tekee kun hän istuu tietokoneen ääressä.

Katselimme työnäytteitä, kävimme läpi heidän käyttämät ohjelmat ja väitelimme PC:n ja Macintoshin paremmuudesta. Lluis ja Josep olivat vannoutuneita Mac-käyttäjiä ja Xavi ei suostu edes koskemaan Maciin. Sitten lähdimme lounaalle paikalliseen lounaspaikkaan. Sain vihdoin aivan tavallista katalonialaista kotiruokaa jota en Barcelonasta ollut löytänyt. Pojat kyselivät paljon Suomesta ja missä vaiheessa internetin kehitys on meillä. Heidän mukaansa Espanja on pari vuotta Suomea jäljessä kehityksessä. Suomessa he näkevät tulevaisuuden. Kerroin heille Nokiasta ja Lluis muisti iskulauseen "Connecting People".

Seuraavana päivänä olin jälleen loskaisenharmaassa koto-Suomessa.

--
Nicklas Koski